Haamukirjoittaja

Haamukirjoittaja on kirjailija tai muu tekstintekijä, joka kirjoittaa toisen henkilön puolesta ja nimissä kirjan tai muun tekstin.

Etymologia

Suomen kieleen haamukirjoittaja-sana yleistyi 1960-luvulla, ja sanakirjoihin se otettiin seuraavalla vuosikymmenellä. Sana on käännöslaina englanninkielisestä sanasta ghostwriter, jonka käytön juuret ovat 1800-luvulla. Haamukirjoittaminen ilmiönä esiintyi kuitenkin jo antiikin aikoina ja sitäkin ennen.

Käyttö

Haamukirjoittajia on kaikilla luovan kirjoittamisen aloilla muistelmista ja romaaneista puheisiin ja tieteellisiin tutkielmiin. Usein kyse on haamukirjoittajan ja kirjoittajaksi ilmoitetun henkilön yhteistyöstä; esimerkiksi haamukirjoitetut muistelmat perustuvat usein muistelijan aitoihin kokemuksiin ja ajatuksiin, ja muistelija on itse ne tarkistanut.

Kyseessä on tavallisesti yhteisymmärrys, eli haamukirjoittaja antaa kirjoittajaksi ilmoitetulle henkilölle suostumuksensa tekstin julkaisemiselle tämän nimissä. Lukijalle tätä ei kuitenkaan kerrota, ja niin lukijalle välittyy virheellinen käsitys tekstin oikeasta kirjoittajasta. Joskus kirjailija saattaa käyttää haamukirjoittajaa kustantajankin tietämättä: esimerkiksi Suomessa Tuula Sariolan nimellä julkaistut dekkarit paljastuivat vuonna 2006 haamukirjoittaja Ritva Sarkolan kirjoittamiksi.

Joskus haamukirjoittaja on työskennellyt vastoin tahtoaan ja ilman sopimusta. Kyseessä saattaa olla epätasa-arvoinen avioliitto, tai tuntemattoman ja tunnetun kirjailijan epäsuhtainen neuvotteluasema.

Nykyisin tekoäly toimii monen haamukirjoittajana.

Esimerkkejä

Muistelmat ja omaelämäkerrat

Muistelmien ja omaelämäkertojen teossa haamukirjoittajia käytetään nykyisin erityisen yleisesti, ja tapaa on kutsuttu kirjallisuusalan yleiseksi käytännöksi. Brittiläisen haamukirjoittaja Teena Lyonsin mukaan 50–90 prosenttia brittiläisistä bestseller-tietokirjoista, joista moni on omaelämäkerta tai muistelma, on haamukirjoittajan käsialaa. Yhdysvaltalaisen Slaten mukaan melkein kaikki poliitikon tai julkkiksen julkaisemat omaelämäkerrat on nykyisin haamukirjoitettu. Yhdysvalloissa toimiikin kymmeniä bestseller-haamukirjoittajia, jotka ansaitsevat vuosittain satoja tuhansia dollareita. Eräitä tunnetuimpia haamukirjoittajia ovat J. R. Moehringer ja Hilary Liftin.

Myös Suomessa haamukirjoittamisesta puhuttiin lehdissä jo 1960-luvulla. Ilmiö on nykyaikana yleinen, ja moni suomalainen kirjailija saa tuloja haamukirjoittamalla kuuluisien ihmisten omaelämäkertoja. Eräitä haamukirjoitettuja suomalaisten suurmiesten muistelmia ovat Urho Kekkosen Vuosisatani (kirj. Paavo Haavikko, 1981) ja Carl Gustaf Emil Mannerheimin muistelmat (kirj. Aladár Paasonen).

Kaunokirjallisuus

Kuuluisista kirjailijoista esimerkiksi Alexandre Dumas’n tiedetään käyttäneen paljon haamukirjoittajia laajan tuotantonsa kirjoittamisessa. Nykyajan menestyskirjailijoista esimerkiksi James Patterson on avoimesti kertonut käyttävänsä haamukirjoittajia luonnostensa viimeistelijöinä.

Haamukirjoittajia käytetään yleisesti myös kuuluisien ikääntyneiden kirjailijoiden työn tukena tai jatkajana näiden kuoltua. Robert Ludlumin kuoltua vuonna 2001 hänen postuumisti julkaistut romaaninsa kirjoitti haamukirjoittaja. V. C. Andrewsin kuoltua hänen nimellään Dollanganger-sarjaa jatkoi haamukirjoittaja. Myös Tom Clancyn ja Wilbur Smithin tiedetään käyttäneen haamukirjoittajia jo elinaikanaan. Bond-kirjailija Ian Flemingin on arveltu käyttäneen haamukirjoittajia joissain romaaneissaan, etenkin viimeisessään, joka kirjoitettiin Flemingin jo ollessa kyvytön kirjoittamaan. Stylometrisen tietokoneanalyysin avulla on löydetty paljon tapauksia, joissa kirjoittajan tyyli muistuttaa jonkin romaanin kohdalla jonkun toisen kirjoittajan tyyliä.

Joskus haamukirjoittaja kirjoittaa kuuluisan julkisuuden henkilön nimissä, koska kuuluisa nimi myy kirjaa paremmin kuin tuntemattoman kirjoittajan nimi. Useat julkkikset ovatkin julkaisseet lastenkirjoja, romaaneja ja muita kirjoja, joiden todellinen kirjoittaja on joskus ollut joku muu.

Tunnetuimpia haamukirjoittamisen kuvauksia kaunokirjallisuudessa on Edmond Rostandin näytelmä Cyrano de Bergerac, jonka nimihahmo kirjoitti rakkauskirjeitä rakastamalleen naiselle tämän nuoren ihailijan nimissä.

Musiikki

Säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozart toimi joskus musiikin haamukirjoittajana maksua vastaan. Vuonna 1791 eräs kreivi tilasi häneltä sielunmessun, joka pantaisiin kreivin nimiin. Koska Mozart kuoli ennen työn valmistumista, hänen työnsä viimeisteli lesken pyynnöstä nimettömänä Franz Xaver Süssmayr, josta tuli näin Mozartin haamusäveltäjä. Japanissa syntyi vuonna 2014 skandaali, kun aikansa suurimpana säveltäjänä pidetyn Mamoru Samuragouchin musiikki paljastui haamusäveltäjä Takashi Niigakin tekemäksi. Myös rapin ja hip hopin suuruudet ovat käyttäneet riimeihinsä toisinaan haamukirjoittajia, vaikka genren luonteeseen kuuluu aitous ja uskottavuus.

Popmusiikissa tunnettu ”haamulaulajan” tapaus on Milli Vanilli -yhtye. Musikaalielokuvissa on ollut tavallista, että lauluosuudet ovat muiden kuin elokuvan päätähtien esittämiä.

Laissa

Lain kannalta haamukirjoittajien asema vaihtelee maittain sekä manner-Euroopan ja angloamerikkalaisen tekijänoikeusjärjestelmän välillä. Ranskassa todellinen tekijä ei voi edes osittain luopua moraalisista oikeuksistaan teokseensa, eli hänellä on aina oikeus vaatia tunnustusta tekemänsä teoksen tekijänä. Yhdysvalloissa sen sijaan työn tilaajaa pidetään tekijänoikeuden tarkoituksia varten tekijänä, ja haamukirjoittajan yhteys tekemäänsä teokseen katkeaa kertakaikkisesti.

Suomen tekijänoikeuslain mukaan (7 § 1) tekijänä pidetään, jollei näytetä toisin olevan, sitä, jonka nimi taikka yleisesti tunnettu salanimi tai nimimerkki yleiseen tapaan pannaan teoksen kappaleeseen tai ilmaistaan saatettaessa teos yleisön saataviin.

Suomessa haamukirjoittaja saa luopua teokseensa kohdistuvista taloudellisista oikeuksista pysyvästi, mutta moraalisista oikeuksista vain rajoitetusti. Joissain tapauksissa haamukirjoittajalla on Suomessa oikeus saada teoksen hyödyntämisestä asianmukainen korvaus myös sopimuksen tekemisen jälkeen.

Lähteet

• Mattila, Tuomas: Haamukirjoittajat: näkymättömien tekijöiden salainen maailma. Gaudeamus, 2025. ISBN 978-952-345-307-4