HMS Warspite (1807)
| HMS Warspite | |
|---|---|
,_Colossus_(1803).jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Pembroken telakka |
| Kölinlasku | 3. joulukuuta 1805 |
| Laskettu vesille | 16. marraskuuta 1807 |
| Palveluskäyttöön | maaliskuu 1808 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1846 |
| Loppuvaihe | tuhoutunut tulipalossa 1876 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 890 bm |
| Pituus | 54,81 m (tykkikansi) |
| Leveys | 14,94 m |
| Koneteho | täystakiloitu purjealus |
| Miehistöä | 590 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 74 tykkiä |
HMS Warspite oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1807 vesillelaskettu Colossus-luokan 74-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Colossus-luokka (linjalaiva)
Alus tilattiin 13. tammikuuta 1798 Pembroken telakalta, missä köli laskettiin 3. joulukuuta 1805. Alus laskettiin vesille 16. marraskuuta 1807 ja valmistui 8. kesäkuuta 1808. Aluksen valmistuskustannukset olivat 59 725 puntaa sisältäen varustamiskulut.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus otettiin palvelukseen maaliskuussa 1808 päällikkönään Henry Blackwood, joka oli tehtävässä vuoteen 1813. Alus oli Cherbourgin edustalla ollessaan kuitenkin tilapäisesti William Bowlesin komennossa keväällä 1809.[1]
Alus osallistui Napoleonin sotiin vuosina 1807-1810 tukien Portugalissa olevia maavoimia.
Alus lähti 2. marraskuuta 1809 Välimerelle. Vuonna 1810 alus osallistui Toulonin saartoon, minkä jälkeen se siirrettiin Kanaalin laivastoon suojaamaan meriliikennettä sekä häiritsemään Ranskan ja Yhdysvaltain kauppaa. Vuoden 1813 alussa valtasi muutaman aluksen kuten yhdysvaltalaisen Philadelphiaan alkoholijuomia ja silkkuä kuljettaneen kuunarin. Kesäkuussa 1814 alus oli Pohjois-Amerikan ja Länsi-Intian asemalla kuljettaen täydennysjoukkoja Quebeciin.
Alus poistettiin palveluksesta 1815 ja se palautettiin palvelukseen 1817 76-tykkisenä aluksena. Samalla aluksen perän muotoa oli muutettu. Alus lähti 1825 Portsmouthista vieden kontra-amiraali Philip Woodehousen Länsi-Intian aseman uudeksi komentajaksi. Alus kiersi maapallon 1826-1827 päällikkönään William Parker ollen samalla ensimmäinen New South Walesissa vieraillut laivaston linjalaiva.
Alus kuljetti Kreikan tasavallan presidentin kreivi Capo d'Istrian eri paikkoihin itäisellä Välimerellä samalla kun alus valvoi Navarinoa, Modonia ja Coronia yhdessä Ranskan ja Venäjän keisarikunnan laivastojen kanssa. Vuonna 1831 alus oli Etelä-Amerikan asemalla Rio de Janeirossa kontra-amiraali Sir Thomas Bakerin lippulaivana päällikkönään Charles Talbot.
Aluksen muutostyöt yksikantiseksi 50-tykkiseksi fregatiksi tilattiin 19. kesäkuuta 1837 Portsmouthin telakalta, missä työ toteutettiin marraskuussa 1833 korjauksena. Alus laskettiin vesille 24. elokuuta 1840 ja valmistui syyskuusta 1841 tammikuuhun 1842.[2]
Alus otettiin 17. elokuuta 1841 palvelukseen Pohjois-Amerikan ja Länsi-Intian asemalle päällikkönään lordi John Hay. Alus lähti 13. lokakuuta 1843 Välimerelle päällikkönään William Parry Wallis. Alus poistettiin palveluksesta huhtikuussa 1846 Chathamissa.[2]
Alus lainattiin 27. toukokuuta 1862 Marine Societylle poikien koululaivaksi, jolloin se ankkuroitiin Thamesiin Woolwichin ja Charltonin väliin. Aluksella koulutettiin noin 150 poikaa kerrallaan kymmenen kuukauden kursseilla, joissa annettiin perustiedot meripalvelukseen. Alus tuhoutui tulipalossa 3. tammikuuta 1876. Hylky myytiin McArthur and Companylle 2. helmikuuta 2 610 punnalla ilman tykkejä ja Marine Societyn omaisuutta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1817-1863 - Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2014. ISBN 978-1-84832-169-4. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Milford-luokka – Seuraaja: HMS Chatham |