HMS Triumph (N18)
| HMS Triumph | |
|---|---|
 HMS Triumph |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness |
| Kölinlasku | 19. maaliskuuta 1937 |
| Laskettu vesille | 16. helmikuuta 1939 |
| Palveluskäyttöön | 2. toukokuuta 1939 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 14. tammikuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 090 t (pinnalla) 1 575 t (sukelluksissa) |
| Pituus | 83,82 m |
| Leveys | 8,08 m |
| Syväys | 4,98 m |
| Koneteho | 2 500 bhp/1 450 shp |
| Nopeus |
15,2 solmua (pinnalla) 9 solmua (sukelluksissa) |
| Miehistöä | 59 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Triumph (viirinumero N18) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1939 vesillelaskettu T-luokan sukellusvene, joka tuhoutui toisessa maailmansodassa 14. tammikuuta 1942.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: T-luokka (sukellusvene)
Alus tilattiin 6. marraskuuta 1936 Vickers Armstrongilta Barrow-in-Furnessista, missä köli laskettiin 19. maaliskuuta 1937. Alus laskettiin vesille 16. helmikuuta 1938 ja otettiin palvelukseen 2. toukokuuta 1939.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus lähti 24. elokuuta 1939 Dundeestä partiointialueelleen Norjan etelärannikolle. Toisen maailmansodan alkaessa alus matka muuttui ensimmäiseksi sodan ajan partiomatkaksi. Alus palasi Dundeehen 8. syyskuuta. Toiselle partiomatkalleen alus lähti 23. syyskuuta Dundeesta partiointialueelleen Norjan etelärannikolle, mistä se palasi 9. lokakuuta.[1]
Alus siirtyi 14. lokakuuta Dundeestä Rosythiin, mistä se aloitti kolmannen partiomatkansa 22. lokakuuta Skotlannin länsirannikolla lähellä St. Kildaa. Alus palasi 12. marraskuuta Rosythiin.[1]
Alus osui 26. joulukuuta 1939 Saksan laivaston laskemaan miinaan Pohjanmerellä. 5,49 metriä keulasta tuhoutui täysin, jolloin painerunko vaurioitui estäen sukeltamisen. Onneksi aluksen torpedot eivät räjähtäneet. Aluksen miehistön onnistui tuoda aluksensa satamaan kuninkaallisten ilmavoimien hävittäjien ja laivaston hävittäjien suojatessa paluumatkaa. Alus siirrettiin korjattavaksi Chathamin telakalle, mistä se vapautui vasta 27. syyskuuta.
Alus siirrettiin alkuvuodesta 1941 Välimerelle, missä se upotti italialaiset kauppalaivat Marzanemin, Colomba Lofaron, Ninfean ja Monrosan. Lisäksi alus tuhosi apuvartiolaivat V136/Tugnin F. Valoroson, V190/Friedan ja V137/Trio Frassinettin sekä pelastusalus Herculeksen. Muita sukellusveneen upottamia aluksia olivat saksalainen rahtialus Luvsee, kreikkalainen purjealukset Panagiotis ja Aghia Paraskeva. Aluksen laukaisema torpedo vaurioitti myös tankkereita Ardor ja Poseidore sekä rahtialuksia Sidamo ja Norburg.
Helmikuussa 1941 alus laski partiomatkallaan kommandoryhmän maihin Apulian rannikolla. Toukokuussa alus upotti kaksi alusta Calabrian rannikolla sekä Italian laivaston apuristeilijän RN Ramb III:n Benghazin edustalla. Kesäkuussa alus upotti Metra Matruhin edustalla torpedoimalla Italian laivaston sukellusvene R. Smg. Salpan käytyään ensin tykistötaistelua sukellusveneen kanssa. Partiomatkalla heinäkuussa alus upotti 500-tonnin rahtialuksen, jonka saattajana oli hinaaja Dante de Lutti. Triumph upotti hinaajan tykistötaistelussa.
Aluksen saamat vauriot vaativat korjausta, mikä toteutettiin Maltalla. Elokuussa aluksen palattua palvelukseen alus vaurioitti Italian laivaston risteilijä RN Bolzanoa. Syyskuussa alus upotti partiomatkalla Adrianmerellä jälleen kauppalaivan sekä vaurioitti kahta muuta tykkitulella. Kuukautta myöhemmin alus upotti kuljetusaluksen Egeanmerellä ennen paluutaan partioimaan Pohjois-Afrikan rannikolla, jossa se upotti yhden aluksen.[2]
Alus lähti 26. joulukuuta Aleksandriasta laskeakseen maihin partion Anti Parokselle ennen partiomatkaa Egeanmerellä. Partio laskettiin maihin 30. joulukuuta, mutta alus ei noutanut sitä 9. tammikuuta 1942 kuten piti. Alus todettiin kadonneeksi 14. tammikuuta ja sen oletetaan osuneen miinaan.[1]
Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen päällikköinä olivat[1]:
- John Wentworth McCoy 9. helmikuuta 1938 - helmikuu 1940
- John Samuel Stevens helmikuu - 14. huhtikuuta 1940
- Wilfrid John Wentworth Woods 15. elokuuta 1940 - 8. marraskuuta 1941
- John Symons Huddart 8. marraskuuta 1941 - 14. tammikuuta 1942
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Akermann, Paul: Encyclopaedia of British Submarines 1901–1955. Penzance, Cornwall: Periscope Publishing, 2002. ISBN 1-904381-05-7. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)