HMS Boyne (1766)
| HMS Boyne | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Plymouthin telakka |
| Kölinlasku | 9. elokuuta 1758 |
| Laskettu vesille | 31. toukokuuta 1766 |
| Palveluskäyttöön | lokakuu 1770 |
| Poistui palveluskäytöstä | marraskuu 1780 |
| Loppuvaihe | romutettu maaliskuussa 1783 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 426 bm |
| Pituus | 49,38 m (tykkikansi) |
| Leveys | 13,61 m |
| Syväys | 5,79 m |
| Koneteho | purjeet |
| Miehistöä | 520 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 70 tykkiä |
HMS Boyne oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1766 vesillelaskettu Burford-luokan 70-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Burford-luokka
Alus tilattiin 13. toukokuuta 1758 Plymouthin telakalta, missä köli laskettiin 9. elokuuta. Alus laskettiin vesille 31. toukokuuta 1766 ja valmistui 8. maaliskuuta 1771. Aluksen valmistuskustannukset olivat 29 205 puntaa 5 shillinkiä ja 6 dimeä, minkä lisäksi varustamiskustannukset olivat 10 541 puntaa 1 shillinki ja 1 dime.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus otettiin palvelukseen lokakuussa 1770 päällikkönään Thomas Burnett Falklandin saarten retkikuntaan. Alus lähti 3. kesäkuuta 1771 Jamaikalle, mistä se määrättiin palaamaan kotiin seuraavana vuonna.[2]
Alus varustettiin huhtikuussa 1773 vartiolaivaksi Plymouthissa ja uudelleen vuonna 1776. Alus oli vartiolaivana vuodet 1773 ja 1774. Alus oli 22. kesäkuuta 1773 laivastokatselmuksessa Spitheadissä.[2]
Aluksen päällikkyyden vastaanotti 1774 Broderick Hartwell ja alus lähti 23. lokakuuta Pohjois-Amerikkaan, mistä se palasi Britteinsaarille maaliskuussa 1776. Vuonna 1777 aluksen päällikkönä oli Herbert Sawyer ja se palveli Kanaalin alueella, kunnes alus lähti 24. toukokuuta 1778 Tuulensuunnansaaristoon. Alus oli St. Lucialla 14.-15. joulukuuta 1778.[2]
Alus osallistui Grenadan taisteluun 6. heinäkuuta 1779, jolloin sen miehistöstä sai surmansa 12 ja 30 haavoittui. Vuonna 1780 aluksen päällikkönä oli Charles Cotton, jonka alaisuudessa alus osallistui Martiniquen taisteluun 17. huhtikuuta ja St. Lucian kahakoihin 15. ja 19. toukokuuta.[2]
Alus palasi marraskuussa Britteinsaarille, missä se poistettiin palveluksesta. Alus siirrettiin marras-joukukuussa reserviin Plymouthissa, missä se romutettiin toukokuussa 1783.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: HMS Culloden – Seuraaja: Dublin-luokka |