HEF-polttoaine
HEF-polttoaine (lyhenne sanoista high energy fuel, myös Zip fuel) oli joukko korkeaenergisiä lisäaineita sisältäneitä lentopolttoaineita, joita kehitettiin 1950-luvun alulta alkaen silloisten lentopolttoaineden korkeaenergiatiheydellisiksi korvaajiksi. HEF-polttoaineita suunniteltiin käytettäväksi muun muassa tuolloin kehitteillä olleessa strategisessa XB-70 Valkyrie -pommikoneessa, XF-108 Rapier -hävittäjässä, sekä Bomarc-ilmatorjuntaohjuksessa. Polttoaineet osoittautuivat epäkäytännöllisiksi koekäytöissä, minkä seurauksena niiden kehityksestä luovuttiin vuonna 1959.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Boraanien käyttöä lentopolttoaineiden lisäaineena lähdettiin tutkimaan vuonna 1952 Yhdysvaltain laivaston ilmailuviraston (engl. Bureau of Aeronautics) projekti Zip:in puitteissa. Zip-projekti jatkoi aiemman Hermes-projektin jalanjäljissä kehittäen korkeaenergisiä boraanipohjaisia suihkumoottoreissa käytettäväksi suunniteltuja lentopolttoaineita. Korkeaenergisten polttoaineiden tavoitteena oli kasvattaa ydinpommien pudottamiseen käytettyjen strategisten pommikoneiden kantamaa. Zip-projekti tarjosi useiden miljoonien dollarien arvoiset sopimukset projektin pääurakoitsijoille Olin Mathieson Chemical Corporationille ja Callery Chemical Co:lle, minkä lisäksi vuosikymmenen kestäneeseen projektiin osallistui useita muita teollisuusorganisaatioita.[1]
Huomattavasti paisunut Zip-projekti jakautui vuonna 1956, kun Olin Mathiesonin HEF-polttoaineiden parissa tehty työ siirtyi ilmavoimien valvontaan ja Calleryn Super-polttoaineiden kehitys siirtyi laivaston ilmailuviraston valvontaan.[1]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Clark, John: Ignition! An Informal History of Liquid Rocket Propellants. New Brunswick, New Jersey: Rutgers University Press, 1972. ISBN 0-8135-0725-1. (englanniksi)