Grumman F3F

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
USS Ranger-lentotukialuksen F3F-1 1930-luvun loppupuolella

Grumman F3F oli viimeinen Yhdysvaltain laivastolle rakennettu kaksitasohävittäjä.

Grumman F3F otettiin käyttöön vuonna 1936 ja sen käytöstä luovuttiin vuoden 1941 lopussa siten, että hävittäjä ei osallistunut toiseen maailmansotaan. Koneen tilalle hankittiin aluksi Brewster F2A Buffalo. Grumman F3F-hävittäjän pohjalta kehitettiin yksitasoinen hävittäjä F4F Wildcat. Kun F4F Wildcat otettiin taistelukäyttöön, se nopeasti korvasi Brewsterin, ja Wildcatista tuli laivaston ja merijalkaväen ykköshävittäjä.lähde?

Ensimmäisen mallin moottoriteho oli 700 hevosvoimaa, ja huippunopeus 372 km/h. Kakkos- ja kolmosmallien teho oli 950 hv, eli sama moottori (Wright R-1820 Cyclone) kuin Brewsterien. Nopeus oli 418 km/h ja lakikorkeus lähes 1 200 metriä edeltäjäänsä suurempi. Aseistus oli molemmilla tyypeillä sama: 12,7 millimetrin ja 7,62 millimetrin konekivääri. Ulkopuolinen ripustusaseistus käsitti max. 105 kg pommeja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet - 300 konetyyppiä kaikkialta maailmasta, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos Aircraft of World War II, Amber Books, 1999, Thaimaa ISBN 978-951-23-5025-4 (s. 150-151)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chant, C., 2008: s. 150-151

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grumman F3F.