Gregorij Rožman
.jpg)
Gregorij Rožman (9. maaliskuuta 1883 Dolinčiče Itävalta-Unkari - 16. lokakuuta 1959 Cleveland Yhdysvallat) oli Ljubljanan hiippakunnan piispa ja kanonisen lain professori. Toisen maailmansodan aikana hän teki yhteistyötä sekä italialaisten että saksalaisten miehittäjien kanssa. Kansallisuudeltaan Rožman oli sloveeni. [1]
Vuonna 1941 Italian miehitettyä Ljubljanan alueen, Rožman järjesti Mussolinille katedraalissa kiitosmessun. Kiivaan antikommunistinen Rožman uskoi fasismin tarjoavan turvan kommunismilta. Hän protestoi italialaismiehittäjien toimia kahdesti vuonna 1942 ja italilaisten komentaja Grazzioli totsei, että ainostaan piispanvirka suojelee Rožmania pidätykseltä. [2]
Italian lopetettua sodan vuonna 1943, Ljubljanan provinssin miehitti Saksa. Saksalaisten komentaja Friedrich Rainer keskusteli Rožmanin kanssa siitä, kenet pitäisi laittaa alueen nukkehallinnon johtoon. Rožman suositteli Leon Rupnikia. Tämän jälkeen Rožman oli mukana Ljubljanassa järjesteteyssä tilaisuudessa missä näyttävästi vannottiin uskollisuutta maata miehittäneelle Saksalle. [3]
Aivan sodan viimeisinä päivinä Rožman nimesi yhdessä Leon Rupnikin kanssa Slovenian kotiarmeijan Slovenian armeijaksi ja ilmoitti sen vapauttaneen maan. Titon partisaanit eivätkä liittoutuneet tukeneet tätä. [3]
Akselivaltojen hävittyä sodan Rožman pakeni maasta. Hän oleskeli Itävallassa ja Sveitsissä ennen kuin asettui Yhdysvaltoihin vuonna 1948. [1]
Jugoslavialainen tuomioistuin tuomitsi Rožmanin poissaolevana maanpetoksesta vuonna 1946. Hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen sekä menettämään kaiken omaisuutensa valtiolle. Vuonna 2009 slovenialainen tuomioistuin totesi, että tuomio ei ole ollut laillinen. [1]
Jugoslavian aikana Rožmania pidettiin yksiselitteisesti maanpetturina. Slovenian itsenäistymisen jälkeen on julkisuuteen tullut mielipiteitä ja kannanottoja Rožmanin maineen palauttamisen puolesta. Monet historioitsijat ja journalistit ovat nykyään sitä mieltä, että Rožman yritti tehdän parhaansa vaikeissa olosuhteissa saadakseen kansalleen itsenäisyyttä.[1]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
