Golfmaila

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puumaila, putteri ja rautamaila

Golfmaila on golfissa käytettävä maila. Golfmailoja on erilaisia sen mukaan, kuinka korkean ja pitkän lyönnin pelaaja haluaa tehdä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikoinaan golfia pelattiin hikkoripuuvartisilla mailoilla, jotka olivat herkkiä särkymään ja niillä lyöminen oli vaikeaa. 1890-luvulla alettiin testata metallivartisia mailoja ja 1912 ensimmäiset metallivartiset mailat tulivat markkinoille.

2000-luvulle tultaessa vanhoista hikkorimailoista innostuneet suomalaiset golfaajat alkoivat pelata niillä jälleen.[1] Hikkorimailoilla pelaamisen tekee nykyaikana hankalaksi se, että kenttien mitat ovat pidentyneet, sillä uuden teknologian ansiosta tavallisilla mailoilla voi lyödä yhä pidempiä lyöntejä.

Mailojen tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puumaila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Draiveri (Driver) tai puu-1 on pisimpiin lyönteihin tarkoitettu puumaila. Draiveria käytetään useimmiten pelkästään tiin päältä aloituslyöntiä suoritettaessa. Muut puumailat eli väyläpuut on tarkoitettu asteittain lyhyempiin lyönteihin. Yleisimmät väyläpuumailat ovat puu-3, puu-5 ja etenkin naisten ja senioreiden suosiossa oleva puu-7. Myös puu-4 -mailoja on valmistettu runsaasti.

Osa draivereista on nykyään neliön muotoisia, jotta niiden hitausmomentti olisi mahdollisimman suuri. Tämä mahdollistaa suoremmat ja pidemmät lyönnit, mikäli pallo ei osu aivan keskelle mailaa. [2]

Puumailojen lapaa ei ole enää vuosiin valmistettu puusta. Nykyisten lapojen valmistusmateriaalina käytetään pääosin titaania tai terästä.

Hybridimaila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hybridit ovat eräänlaisia puu- ja rautamailan välimuotoja. Hybrideissä yhdistyy puumailan lapa ja rautamailan varsi. Lapa näyttää usein puumailan lavalta, mutta varret ovat yleensä puumailaa lyhyempiä. Varsinkin pidempiä rautoja voidaan korvata hybrideillä, joilla on periaatteessa helpompi lyödä. Hybridejä on ollut pitkään, mutta vasta muutaman vuoden aikana niiden suosio on noussut, kun ammattilaispelaajat ovat alkaneet käyttää niitä. Hybridejä kutsutaan myös esimerkiksi nimellä utility wood.

Pitkän pelaajan kuuluisi lyödä hybrideillä kuten rautamailoilla, kun taas lyhyemmille pelaajille oikeaoppinen olisi puumailalyönti.

Rautamaila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusraudat on numeroitu välillä 1–9. Normaalisti pelaajalla on bägissään raudat 3–9. Lisäksi on olemassa lyhyempiä rautamailoja, wedgejä, joita käytetään lyhyisiin lyönteihin. Näitä ovat pitching wedge (PW), gap wedge (GW), sand wedge (SW) ja lob wedge (LW).

Eripituiset ja erilaisilla lavan nostokulmilla varustetut mailat mahdollistavat eripituiset lyönnit aina pariin sataan metriin saakka, tietysti aina pelaajan taidoista riippuen. Nostokulmat vaihtelevat Rauta 1:n noin 15 asteesta rauta 9:n noin 44 asteen nostokulmaan. Wedgejen yleisesti käytetyt nostokulmat ovat seuraavat: PW (48), GW (52), SW (56), LW (60). Valmistajasta riippuen mailoissa kuitenkin esiintyy muutaman asteen vaihteluita suuntaan tai toiseen. Mitä suurempi mailan nostokulma on, sitä korkeampia lentokaaria niillä lyödään. Siksi esim. lyhyitä rautoja lyödessä kannattaa ottaa tuulen suunta huomioon, sillä vastatuuleen tai myötätuuleen lyötäessä pituuskontrolli on vaikeampaa kuin tyynessä säässä.

Putteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putteri on viheriöllä lyömistä eli puttaamista varten. Puttereiden lapa ei ole täysin suora tai nostokulmaton, vaan yleisimmin käytetty nostokulma on 4°, mutta tarjolla on myös malleja, joiden nostokulma on 2–4°. Pallo on tarkoitus saada vierimään tasaisesti, joten nostokulmaan tarkoitus ei ole saada palloa korkealle ilmaan, vaan juuri sopivasti viheriön lyhyeksi leikatun ruohon päälle vierimään [3][4]. Puttereita on monen mittaisilla varsilla, kunkin pelaajan mieltymysten mukaan. Normaalimittaisen putterin varsi on noin 33–35 tuumaa ja napa- ja leukaputtereissa selvästi pidempi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hikkorigolf-sm kutsu
  2. Golfmailan osat Axelsco.com. Viitattu 1.6.2009.
  3. Studio Tour, Studio Findings Scotty Cameron. Viitattu 7.2.2007. (englanniksi)
  4. Tom Wishon with Tom Grundner: The Search for the Perfect Golf Club, s. 19. Sports Media Group, 2005. ISBN 1-58726-185-5. (englanniksi)