Glasiaalinen maaluola
Glasiaalinen maaluola on eräs luolatyyppi. Luola on muodostunut maahan hautautuneen jäälohkareen sulamisen jälkeen. Tällöin maa ei ole romahtanut jäälohkareen sulamisen jälkeen, vaan paikalle on muodostunut luola. Tämä on edellyttänyt sitä, että luolan katto on ollut riittävän kova. Tämä on voinut olla seurausta luolan katon holvaantumisesta, katossa tapahtuneesta iskoksesta tai luolaa ympäröivän maan ylikonsolidoitumisesta. Glasiaalisien maaluolien ympäristöjä ovat moreenimaat ja harjut. Tällaiset luolat ovat usein piilossa, kunnes ne löytyvät maata kaivettaessa ja täten ne saattavat tuhoutua ennen kuin ne huomataan. Luolat voivat tuhoutua myös säänvaihtelun tai roudan vaikutuksesta. Glasiaaliset maaluolat ovat erittäin harvinaisia.[1] Eräs glasiaalinen maaluola on löytynyt Tohmajärven kunnallistalon alta. Se on syntynyt viimeisimmän jääkauden lopussa. Tässä tapauksessa kunnallistalo on suojannut luolaa sään vaihteluiden vaikutuksilta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aimo Kejonen, Tuomo Kesänen, Sakari Kielosto, Seppo I. Lahti, Veli-Pekka Salonen: Suomen luolat, s. 21. Salakirjat, 2015. ISBN 978-952-5774-80-1.
- ↑ Laura Kosonen, Tanja Perkkiö: Kunnallistalon alta löytynyt maaluola paljastui 11000 vuotta vanhaksi Uutiset. 19.11.2022. Yle. Viitattu 1.4.2023.