Geneven koulukunta
Geneven koulukunta on Geneven yliopistossa 1940-luvulta lähtien vaikuttanut fenomenologisesti suuntautunut kirjallisuudentutkimuksen koulukunta. Suuntauksesta käytetään myös nimitystä tietoisuuden tutkimus ('critics of consciousness'). Suuntauksen tunnetuimpia edustajia olivat belgialainen Georges Poulet, ranskalainen Jean-Pierre Richard sekä sveitsiläiset Jean Starobinski ja Jean Rousset. Koulukunnan metodeja hyödynsi myös yhdysvaltalainen J. Hillis Miller uransa alkuvaiheessa, varsinkin teoksessa The Disappearance of God: Five 19th Century Writers (1963), mutta hän siirtyi sen jälkeen dekonstruktion pariin.[1]
Koulukunnan edustajat lukevat sanataideteosta kirjailijan tietoisuuden ainutkertaisena, ensisijaisesti subjektiivisena aikaansaannoksena. Suuntauksen piirissä vastustetaan siksi formalismin ja uuskritiikin tapaisia objektivoivia lähestymistapoja. Koulukunnan lähtökohdat palautuvat paljolti 1800-luvun romantiikan ekspressiiviseen kritiikkiin, jossa kirjallista teosta pidettiin kirjailijapersoonallisuuden ilmentymänä. Kirjailijan tietoisuuden tutkimus ei kuitenkaan ole kirjailijan elämäkerran tutkimusta vaan teos- tai tuotantokeskeistä tarkastelua, jonka edellytyksenä on mahdollisimman suuri eläytyminen ja sitä kautta pääsy samalle aaltopituudelle tekijän tietoisuuden kanssa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Geneven koulukunta Tieteen termipankki. Viitattu 22.10.2018.