GSM-taajuusalueet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

GSM-taajuusalueet tai -taajuuskaistat ovat GSM-matkapuhelinjärjestelmän käyttämiä Kansainvälisen televiestintäliiton ITU:n matkapuhelinlaitteille varaamia radiotaajuuksia.

GSM-taajuuskaistat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

GSM-järjestelmässä tuettavat taajuuskaistat ja kanavanumeroinnit on määritelty 3GPP:n teknisessä spesifikaatiossa 45.005 (3GPP TS 45.005).[1], joka korvasi ne aiemmin esittäneen 3GPP TS 05.05 spesifikaation.[2] Tällä hetkellä määritelmä tunnistaa neljätoista eri taajuuskaistaa:

Järjestelmä Kaista Ylälinkki (kiinteään verkkoon) Alalinkki (kiinteästä verkosta) Kanavanumerot
T-GSM 380 380 380.2 - 389.8 390.2 - 399.8 Dynaaminen
T-GSM 410 410 410.2 - 419.8 420.2 - 429.8 Dynaaminen
GSM 450 450 450.4 - 457.6 460.4 - 467.6 259 - 293
GSM 480 480 478.8 - 486.0 488.8 - 496.0 306 - 340
GSM 710 710 698.0 - 716.0 728.0 - 746.0 Dynaaminen
GSM 750 750 747.0 - 762.0 777.0 - 792.0 438 - 511
T-GSM 810 810 806.0 - 821.0 851.0 - 866.0 Dynaaminen
GSM 850 850 824.0 - 849.0 869.0 - 894.0 128 - 251
P-GSM 900 900 890.0 - 915.0 935.0 - 960.0 1 - 124
E-GSM 900 900 880.0 - 915.0 925.0 - 960.0 975 - 1023, 0-124
R-GSM 900 900 876.0 - 915.0 921.0 - 960.0 955 - 1023, 0-124
T-GSM 900 900 870.4 - 876.0 915.4 - 921.0 Dynaaminen
DCS 1800 1800 1710.0 - 1785.0 1805.0 - 1880.0 512 - 885
PCS 1900 1900 1850.0 - 1910.0 1930.0 - 1990.0 512 - 810

Etuliitteet tulevat sanoista

  1. T-GSM: varattu TETRAa varten
  2. R-GSM: varattu rautatiesovelluksille (engl. Railway)
  3. E-GSM: laajennettu GSM 900 kaista (engl. Extended)
  4. P-GSM: alkuperäinen GSM 900 kaista (engl. Primary)
  5. DCS: (engl. Digital Cellular System)
  6. PCS: (engl. Personal Communication Service). Kaistan nimi sai nimensä Yhdysvalloissa kuvaten yleensäkin taajuusalueen käyttötarkoitusta itse käytettävän järjestelmän sijaan.

GSM 900 ja GSM 1800[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

GSM 900 ja GSM 1800 -järjestelmät ovat pääsääntöisesti käytössä Euroopassa, Lähi-idässä, Afrikassa ja Aasiassa.

  1. GSM 900 käyttää taajuuksia 890 - 915 MHz kiinteään verkkoon päin tapahtuvaan lähettämiseen (ylälinkki), ja 935 - 960 MHz kiinteästä verkosta päin tapahtuvaan lähettämiseen (alalinkki) tarjoten siten 124 kanavaa (kanavanumerot 1 - 124) 200 kHz:n kanavan kaistanleveydellä ja 45 MHz:n kaistavälillä.
  2. E-GSM 900 on ensimmäisen kerran 3GPP TS 05.05 Ph2 teknisessä spesifikaatiossa esitelty GSM-taajuuskaista, joka muodostettiin alkuperäistä GSM 900 -taajuuskaistaa laajentamalla liittämällä sen molempien linkkien alapuolelle 10 MHz lisää kaistaa käytettäväksi kanavanumeroilla 975-1023 ja 0.[2] Samalla alkuperäisen taajuuskaistan nimi muutettiin P-GSM 900:ksi (engl. Primary GSM) niiden erottamiseksi toisistaan.
  3. DCS 1800 käyttää taajuuksia 1710 - 1785 MHz (ylälinkki), ja 1805 - 1880 MHz (alalinkki) tarjoten siten 374 kanavaa (kanavanumerot 512 - 885) 95 MHz:n kaistavälillä.

GSM 850 ja GSM 1900[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

GSM 850 ja GSM 1900 -järjestelmät ovat pääsääntöisesti käytössä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, joskin myös Australiassa on GSM 850 verkko.

  1. GSM 850 käyttää taajuuksia 824 - 849 MHz (ylälinkki), ja 869 - 894 MHz (alalinkki) tarjoten siten 124 kanavaa (kanavanumerot 128 - 251) 45 MHz:n kaistavälillä.
  2. GSM 1900 käyttää taajuuksia 1850 - 1910 MHz (ylälinkki), ja 1930 - 1990 MHz (alalinkki) tarjoten siten 299 kanavaa (kanavanumerot 512 - 810) 200 kHz:n kanavan kaistanleveydellä ja 80 MHz:n kaistavälillä.

GSM 1800[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

GSM 1800 on matkapuhelinjärjestelmä, joka toimii kuin GSM 900-matkapuhelinjärjestelmä, mutta sen taajuusalue on 1 800 MHz-alueella eikä 900 MHz-alueella niin kuin ensimmäisen GSM-matkapuhelinjärjestelmän. Tukiaseman kantavuus alueellisesti on pienempi kuin GSM 900-järjestelmässä, missä aallonpituus on puolta vähäisemmästä taajuudesta johtuen kaksinkertainen. GSM 1800-järjestelmäksi mainitun matkapuhelinjärjestelmän oikea alkuperäinen nimi oli Digital Cellular System 1800 eli DCS 1800. Se otettiin käyttöön Yhdistyneissä kuningaskunnissa 1998.

Suomessa GSM 1800 otettiin käyttöön suurehkoissa asutuskeskuksissa ensimmäisenä, koska GSM 900-verkosta oli tullut ruuhkainen suuren käyttäjämäärän vuoksi. Verkosta puhuttiin tämän vuoksi City-GSM:nä eli kaupunki-GSM:nä.

Kaksitaajuinen matkapuhelinverkko aiheutti myös sen, että matkapuhelimista tuli kaksitaajuusmatkapuhelimia, koska samalla puhelimella piti kyetä puhumaan sekä koko maassa laajoilla alueilla GSM 900-verkon kautta että tiheimmin asutuissa kaupungeissa, joissa GSM 900-verkko oli täyttynyt ja tarvittiin rinnakkainen järjestelmä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 3GPP TS 45.005
  2. a b 3GPP TS 05.05

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]