Forsbyn ruukki
Forsbyn ruukki toimi Pernajan Koskenkylässä Forsbynjoen alimman kosken rannalla vuosina 1682–1828.[1]
Forsbyn ruukin perusti 1682 kreivi Lorentz Creutz Forsbyn rälssisäterin maille Pernajaan. Rautaruukin toiminta oli pysähdyksissä ruukin kärsittyä huomattavia vahinkoja pikkuvihan aikana 1742–1743 ja se pääsi jatkamaan toimintaansa vasta 1747. Ruukin yhteyteen perustettiin ilmeisesti jo 1600-luvulla vesisaha mutta virallisen toimintaluvan saha sai vasta 1736. Koskenkylässä oli myös hopeakaivos ja hopeaa louhittiin 1600-luvun alusta 1700-luvun puoliväliin saakka. Rautaruukki lopetti toimintansa 1828 mutta ruukin alueella aloitettiin sahaustoiminta uudelleen 1870-luvulla. Johan Askolin osti vuonna 1880 Forsbyn entisen ruukinkartanon ja sahan. Vanha vesisaha purettiin 1913 ja sen tilalle rakennettiin höyrysaha. Tämän sahan toiminta päättyi 1952 kun sen omistanut Toiminimi Joh. Askolin siirsi kaiken sahaustoiminnan Isnäsin sahalle.[1]
Vanhan ruukinpadon paikalla ollut lohkokivistä rakennettu pato purettiin osittain 1990-luvulla ja Forsbynjoen koski on nyt luonnontilassa. Entisellä ruukinalueella on säilynyt muun muassa ruukinkartanon jugendtyylinen päärakennus jonka suunnitteli ruotsalainen arkkitehti John Settergren vuonna 1907 sekä siihen liittyvä kartanon puutarha jonka suunnittelivat Paul Olsson ja Bengt Schalin vuosien 1919–1934 välillä. Entisen ruukinkirkon paikalla on muistokivi. Forsbyn kosken länsirannalla niin sanotulla Kuninkaanmäellä sekä ruukkialueen läpi kulkevan vanhan maantien varrella on jäljellä suuria 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakennettuja työväenkasarmeja sekä eri-ikäisiä pienempiä työväenasuntoja joista vanhimmat ovat 1700-luvulta. Toimintansa lopettaneen höyrysahan tiili- ja betonirakennukset ovat myös säilyneet. Niin sanotun yläruukin alueella on jäljellä vain vasarapajojen ja voimakanavien jäännöksiä maastossa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]