FS Richelieu (1939)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Richelieu
Richelieu
Richelieu
Aluksen vaiheet
Rakentaja Arsenal de Brest
Kölinlasku 22. lokakuuta 1935
Laskettu vesille 17. tammikuuta 1939
Palveluskäyttöön 1940
Poistui palveluskäytöstä 1967
Loppuvaihe romutettu
Tekniset tiedot
Uppouma 35 000 t (standardi)
47 548 t (kuormattu)
Pituus 247,9 m
Leveys 35 m
Syväys 9,7 m
Koneteho 150 000 hv (112 MW)
Nopeus 30 solmua (56 km/h)
Miehistöä 70 upseeria ja 1 550 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus 8 × 380 mm/L45 Mle 1935 -tykkiä neliputkisissa torneissa
9 × 152 mm tykkiä kolmiputkisissa torneissa
12 × 100 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisissa torneissa
37 mm ilmatorjuntatykkejä
13,2 mm Hotchkiss ilmatorjuntakonekiväärejä

Richelieu oli Ranskan laivaston Richelieu-luokan taistelulaiva. Alus osallistui toiseen maailmansotaan, jonka alussa se oli Vichyn Ranskan laivastossa.

Pääartikkeli: Richelieu-luokka

Alus tilattiin Arsenal de Brestin Le Saloun No 4 telakalla, missä köli laskettiin 22. lokakuuta 1935 eli alle kolme viikkoa siitä kuin sen edeltäjän Dunkerquen keskeneräinen runko oli laskettu vesille. Alus piti valmistaa kolmessa osassa, joten ainoastaan sen 197-metrinen keskiosa valmistettiin telakalla. Keulan 43-metrinen ja perän 8-metrinen osa valmistettiin muualla. Tarvittavat laipiot varmennettiin alusta vesille laskettaessa, jottei vesi pääsisi alukseen. Keskiosa hinattiin Laninonin No 4 telakalle, jossa keula ja peräosat kiinnitettiin 17. tammikuuta 1939.[1]

Toisen maailmansodan syttyessä 3. syyskuuta aluksen runko oli valmis ja aluksen ensimmäinen päällikkö Marzin vastaanotti tehtävänsä. Alus varustettiin Quai d'Armementissa. Ranskan tarkastaessa laivanrakennusohjelmiaan annettiin määräys saattaa Richelieu ja Jean Bart mahdollisimman nopeasti palvelukseen. Aluksen viimeinen tykkitorni asennettiin 21. tammikuuta 1940 ja jo 14. tammikuuta olivat hinaajat siirtäneet merelle Rade-Abriin ensimmäisiin moottoritesteihin, mistä se palasi Laninoniin telakalle No 8.[2]

Aluksen koeajot jatkuivat 31. maaliskuuta - 7. huhtikuuta, jolloin koneisto tuotti jo 100 000 hevosvoimaa. Alukselle asennettiin 11. huhtikuuta ensimmäiset kolme 100 millimetrin ilmatorjuntatykkiä ja katapultti asennettiin 13. huhtikuuta. Aluksen vastaanottotestit aloitettiin 14. huhtikuuta, jolloin tehtiin kolme 18,5 solmun ja kolme 22,5 solmun Brestin eteläpuolella olevan Douarnenezinlahden kierrosta. Sukellusveneiden aiheuttaman vaaran vuoksi alusta saattoivat hävittäjät Albatros ja Vautour. Testien lopulla kokeiltiin ilmatorjunta-aseistusta sekä nostettiin nopeus 30 solmuun, jolloin koneisto tuotti 123 000 hevosvoimaa.[3]

Saksalaisten edettyä Ranskaan alus lähti 18. kesäkuuta 1940 Dakariin hävittäjien Fougueux’n ja Frondeurin saattamina . Alukset saapuivat määränpäähänsä 23. kesäkuuta. Alus puolusti Dakaria 24. syyskuuta liittoutuneiden valtausyritykseltä (operaatio Menace). Se vaurioitui lievästi, ja tilapäiskorjausten jälkeen se oli jälleen merikelpoinen.

Vichyn Ranskan Pohjois-Afrikassa olleiden joukkojen liityttyä 1942 liittoutuneisiin (operaatio Soihtu) alus purjehti New Yorkiin telakalle, mistä se palasi palvelukseen 10. lokakuuta 1943.

Se oli Britannian Kotilaivaston mukana maaliskuuhun 1944, jolloin se siirrettiin Itäiseen laivastoon. Alus osallistui Sabangin ja Surabayan taisteluihin ennen paluutaan Eurooppaan vuoden 1944 lopulla. Alus palasi Tyynelle valtamerelle vuoden 1945 alussa, missä se vietti sodan lopun.

Maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin antauduttua Richelieu osallistui Ranskan joukkojen siirtoihin Indokiinaan erityisesti Nha Trangiin. Alus lähti paluumatkalle Ranskaan 29. joulukuuta ja se saapui Touloniin 11. helmikuuta 1946. Aluksen rauhan ajan palvelukseen kuuluivat sotaharjoitukset ja laivastovierailut.

Alus siirrettiin koululaivaksi Touloniin 1952. Se siirrettiin Brestiin vuonna 1956, jossa siitä tehtiin majoitusalus 25. toukokuuta. Se siirrettiin reserviin 1958. Alus poistettiin alusluettelosta 16. tammikuuta 1968 ja nimettiin Q432:ksi. Alus romutettiin syyskuussa Genovassa.

  • Jordan, John & Dumas, Robert: French BattleShips 1922–1956. Barnsley: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-034-5 (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  1. Jordan, John & Dumas, Robert s. 122
  2. Jordan, John & Dumas, Robert s. 123
  3. Jordan, John & Dumas, Robert s. 124