FLARM
FLARM on pienlentokoneissa ja pienoisilma-aluksissa käytetty elektroninen järjestelmä, joka varoittaa koneen lentäjää törmäysvaarasta toisen koneen kanssa. Järjestelmä on Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) hyväksymä.[1]
Toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
FLARM-järjestelmä hakee sijaintinsa satelliittipaikannuksen avulla. Järjestelmä lähettää jatkuvasti omaa sijaintitietoaan ja vastaanottaa muiden vastaavilla laitteilla varustettujen koneiden lähettämiä sijaintitietoja, joiden pohjalta se laskee ympäröivän liikenteen ennustetut lentoradat. Järjestelmä varoittaa törmäysuhan alaisten koneiden lentäjiä.[1]
Laitteisto operoi salatun radioyhteyden yli lupavapailla SRD- ja ISM-taajuusalueilla.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
FLARM-järjestelmää lähtivät kehittämään kolme sveitsiläistä lentäjää ja insinööriä, Urs Rothacher, Andrea Schlapbach, ja Urban Mäder vuonna 2004. Projektin taustalla olivat useat kuolemaan johtaneet lentokoneiden törmäykset. Prototyyppiasteelle edennyt järjestelmä saatiin vietyä tuotantoon lentäjäpiirien joukkorahoituksen ansiosta.[2]
Järjestelmä alkoi yleistyä ensin purjelentopiireissä, mistä se levisi vuoden 2010 aikoihin moottorilentopuolelle. Alkuperäisen järjestelmän pohjalta kehitettiin päivitetty PowerFLARM, jossa oli alkuperäistä FLARMia korkeampi lähetysteho ja kantama, sekä antennidiversiteetti, mikä mahdollisti vastanottinantennin asentamisen koneen päälle ja alle. Päivitettyyn järjestelmään lisättiin myös ADS-B-järjestelmien ja transponderien kuunteluun kykenevä vastaanotin, mikä mahdollistaa näillä järjestelmillä varustettujen koneiden sisällyttämisen törmäysriskiarvioon.[2]
FLARM-laitteistoja valmistavan FLARM Technologyn mukaan laitteistoja oli käytössä yli 30 000 ilma-aluksessa ja monissa pienoisilma-aluksissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta FLARM Wikimedia Commonsissa
