Évreux
Évreux | |
---|---|
vaakuna |
|
Évreux |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Ranska |
Hallinnollinen alue | Normandia |
Departementti | Eure |
Arrondissementti | Évreux |
Hallinto | |
– Hallinnon tyyppi | Kunta |
– Pormestari | Guy Lefrand |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 26,45 km² |
Väkiluku (2021) | 47 289 |
– Väestötiheys | 1 788 as./km² |
Évreux on ranskalainen kaupunkikunta, joka sijaitsee Euren departementissa Haute-Normandien alueella. Kaupungissa sijaitsee myös hiippakunnan keskus ja piispanistuin.
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupungin nimi johtuu alueella asuneesta eburovices-kelttiheimosta. Nimi oli ensin muodossa Mediolanum Aulercorum, mutta tämän vaiheen jälkeen nimeksi tuli Eburovices eli juuri kelttien aikaan. Keskiajalla nimi muuttui muotoon Ebroicum. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä he jotka voittavat marjakuusen avulla, sillä eburo oli vanhassa keltinkielessä if eli marjakuusi, joka puolestaan toimi keihäiden materiaalina.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Évreux’n kaupunki sijaitsee Itonjoen varrella ja keskellä laajaa maanviljelystasankoa, joka hyvin kuvaa kaupungin maisemaa. Kaupungin lähistöllä on myös laaja metsä, joka kantaa kaupungin nimeä.
Kaupungin kehittäminen on ollut pysähdyksissä, sillä se ei ole minkään valtaväylän varrella. Sinne tulee vain toisen luokan kansallinen tie, joka johtaa Rouenistä Orléansiin. Myöskään TGV-junat eivät käy Évreux’ssa. Kaupungin lentokenttä on vaatimaton, eikä sinne ole kaupallista liikennettä. Koska kaupungissa ei ole juuri työpaikkoja, asukkaat käyvät päivittäin töissä pääasiassa joko Pariisissa tai Rouenissa.lähde?
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antiikin aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Évreux'n kaupunki on perustettu ensimmäisellä vuosisadalla eaa.[1] Kaupunki oli éburovices-kelttien alueen hallinnollinen pääkaupunki. Kelttien pyhä palvelupaikka sijaitsi viiden kilometrin päässä kaupungista.
Kaupungissa oli antiikin aikana lukuisia julkisia rakennuksia, kuten teatteri, forum ja kylpylät. Kaupunki sijaitsi maanteiden risteyksessä, mikä vaikutti alueen kaupankäynnin menestyksellisyyteen. Esiin kaivetulla hautausmaalla sijainneet uurnat puolestaan kertovat alueen asukkaiden laajoista yhteyksistä kelttiläisen alueen eri puolille sekä eri puolille Eurooppaa.[2]
200-luvun lopulla, barbaarien ryöstöretkien aikakaudella, kaupunki sai suojakseen ympärysmuurit, joista osa on vielä nykyisinkin jäljellä ja osana kaupunginmuseota.
Keskiaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taurin Évreuxlaista kutsutaan Évreux’n ensimmäiseksi piispaksi, ja hänen arvellaan eläneen noin vuosina 375–425. Hänen oletetaan kastaneen alueen asukkaat kristinuskoon. Kaupungista tuli kreivin ja myös piispanistuimen sijoituspaikka kuitenkin vasta vuonna 962. Englannin kuningas Henrik I joukkoineen ryösti kaupungin 1129, ja Ranskan kuningas Filip II Augustus joukkoineen poltti kaupungin 1194.
Satavuotisen sodan aikana Englannin Henrik V valloitti kaupungin vuonna 1419, mutta vuonna 1440 kaupunki palautui jälleen Ranskan suvereniteetin alaisuuteen, ja tästä kuuluu kunnia Robert de Flocquesille.
Nykyaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1793 François Buzot yritti epätoivoisesti tehdä kaupungista vallankumouksen konventin vastaisen toiminnan keskusta.
Toisen maailmansodan aikana kaupunki kärsi merkittäviä tuhoja, ja myöhemmin suurin osa kaupungin keskustasta jouduttiin rakentamaan uudelleen. Kaupungin kehitys pysähtyi kuitenkin 1970-luvulla, vaikka sinne oli saatu uutta teollista toimintaa. Näin kaupungista on tullut eräs Pariisin suurmetropolin asumalähiöistä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- P. Aubert et al.; Les thermes d'Évreux. in Archéologia, n:o332.
- Jacques Dimet; Évreux cité capitale. Messidor, 1988 ISBN 2-209-06016-8
- Jean Mineray; Évreux histoire de la ville à travers les âges. Bertout, Luneray, 1988. ISBN 2-86743-065-8
- André Plaisse; Évreux et les Ébroïciens au temps de Louis XI. Évreux, Publication de la Société libre de l'Eure, 1986.