Eulerin menetelmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tutkittavan sinisen kuvaajan yhtälö on tuntematon. Punainen kuvaaja on Eulerin menetelmän avulla tehty approksimaatio sinisestä kuvaajasta.

Eulerin menetelmällä tarkoitetaan numeerisessa analyysissä Leonhard Eulerin mukaan nimettyä menetelmää differentiaaliyhtälöiden alkuarvo-ongelmien ratkaisuun. Se on yksinkertaisin numeerisista integrointimenetelmistä, mutta siitä huolimatta menetelmä on tärkeä. Sen kautta on johdettu monet paremmista menetelmistä ja sen ymmärtäminen on niiden perusta.

Johtaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eulerin menetelmä johdetaan derivaatan määritelmästä

Nyt ei kuitenkaan anneta muuttujan h lähestyä nollaa, vaan pidetään se pienenä. Näin saadaan yhtälöstä

jossa h tarkoittaa menetelmässä käytettyä askelta. Olkoot alkuarvo-ongelmamme muotoa

Nyt siis funktiolla F tarkoitetaan muuttujista t ja y(t) koostuvaa lauseketta, joka tulee ylläolevan yhtälön oikeaksi puoleksi. Määritetään nyt, että Eulerin menetelmällä askel ajanhetkestä tn ajanhetkeen tn + 1 voidaan laskea kaavalla

.[1]

Virhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eulerin menetelmän virhe voidaan laskea selvittämällä Taylorin sarja muuttujalle y. Tulkitsemalla ylläolevaa tulosta voidaan menetelmä merkitä muodossa

Tässä on kaksi ensimmäistä termiä Taylorin sarjasta

ja yhtälöiden välinen virhe saadaan siis suuruudeltaan vastaamaan termejä

Nähdään, että käytettäessä pientä askelen h arvoa on menetelmän virheessä dominoiva termi suhteessa verrannollinen h2:n. Ratkaistessa menetelmällä alkuarvotehtävää on tarvittavien askelien määrä kääntäen verrannollinen askeleeseen h. Näin on pääteltävissä, että kokonaisvirhe Eulerin menetelmässä on verrannollinen askeleeseen h (virhe askeleessa kertaa askelien määrä). Eulerin menetelmää kutsutaankin ensimmäisen kertaluokan menetelmäksi.

Tarkkuus on parannettavissa ottamalla huomioon Taylorin sarjasta lisää termejä. Tämä kuitenkin saattaa olla hankalaa, sillä niitä varten pitäisi ratkaista muuttujan y(t) derivaattoja. Tämän takia onkin kehitetty useaa ajankohtaa alkuarvoinaan käyttäviä multistep-menetelmiä tai yhden ajanhetken derivaattaa useammassa pisteessä approksimoivia menetelmiä kuten esim. Runge-Kutta-menetelmät.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Adams, Robert A.: ”17.3.: "Existence, Uniqueness and Numerical Methods”, Calculus: A Complete Course, s. 911. 6. painos. Pearson: Adisson Wesley. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaleva, Osmo: Numeerinen analyysi. Opintomoniste 163. Tampere: TTKK, 1993. ISBN 951-721-941-5.