Lähdekoodi sivulle Etiikka

{{Etiikka}}
'''Etiikka''' ({{k-grc|ἠθική [φιλοσοφία]}}, sanasta {{polytoninen|ἤθος}}, ''ēthos'', vakiintuneet tavat) on tutkimusala, joka tutkii [[moraali]]a ja siihen liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää, [[hyvä elämä|hyvää elämää]], sekä [[arvo]]jen ja eettisten väittämien luonnetta.<ref name="REP">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.rep.routledge.com/article/L132 | Tekijä=Crisp, Roger | Nimeke=Ethics | Julkaisu=Routledge Encyclopedia of Philosophy |Julkaisupaikka=London | Julkaisija=Routledge | Viitattu=13.8.2007 | Kieli={{en}} }}</ref>

Perinteisesti länsimainen etiikka on [[filosofia]]n osa-alue. Länsimaista etiikkaa ja sen tutkimusta kutsutaan myös nimellä '''moraalifilosofia''', '''moraalioppi''' tai '''filosofinen etiikka'''. Etiikka on sidoksissa muuhun ajatteluun siinä, että vastaukset eettisiin kysymyksiin riippuvat usein vastauksista todellisuuskäsitystä tai muita ajattelun osa-alueita koskeviin kysymyksiin.<ref name="REP"/>

Länsimaisen analyyttisen filosofian piirissä tutkitun etiikan kolme keskeistä osa-aluetta ovat [[metaetiikka]], joka tutkii eettisiä käsitteitä ja moraalisen kielen luonnetta ja perustaa, [[normatiivinen etiikka]], joka määrittää eettisiä [[normi (filosofia)|normeja]] eli sääntöjä, sekä [[soveltava etiikka]], joka tutkii eettisten arvojen soveltamista.<ref name="IEP">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.iep.utm.edu/e/ethics.htm | Tekijä=Fieser, James | Nimeke=Ethics | Julkaisu=The Internet Encyclopedia of Philosophy | Viitattu=13.8.2007 | Kieli={{en}} }}</ref> Etiikan muihin osa-alueisiin kuuluu [[deskriptiivinen etiikka|deskriptiivinen eli kuvaileva etiikka]], joka pyrkii selittämään ihmisen toimintaa käytännössä. [[Arvoteoria]] tutkii arvojen luonnetta.

== Yleistä ==

[[Kuva:Angelo Bronzino - Allegorie Des Glücks.jpg|thumb|200px|[[Onni]] ihmisen elämän lopullisena päämääränä. [[Agnolo Bronzino]]n [[allegoria]], 1564.]]

=== Etiikan peruskysymyksiä ===

* Kuinka meidän pitäisi elää? Kuinka muita yksilöitä tulisi kohdella? Mitä tulisi sisällyttää eettisen pohdinnan piiriin?
* Mikä tekee teosta oikean tai väärän? Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että meidän pitäisi tehdä jotakin tai että emme saisi tehdä jotakin?
* Minkä periaatteen mukaan toimijan pitäisi valita, mitä tekoja hän tekee? Mitä eettisiä sääntöjä hänen tulisi noudattaa?

=== Etiikkaan liittyviä keskeisiä termejä ===

* [[Altruismi]] tarkoittaa muiden edun panemista oman edun edelle. Se on [[egoismi]]n eli oman edun ajattelun vastakohta.
* [[antroposentrismi|Antroposentrinen]] tarkoittaa ihmiskeskeistä näkökulmaa etiikkaan. Tämän perinteisen näkemyksen mukaan muita luontokappaleita kuin ihmistä ei pidetä itseisarvoisina.
* [[Arvo]] ilmaisee ihannetta, tavoiteltavana pidettyä asiaa, ominaisuutta tai asiaintilaa. Usein arvot jaetaan niiden itsensä takia tavoiteltaviin [[itseisarvo (filosofia)|itseisarvoihin]] ja asetettujen päämäärien saavuttamiseen tähtääviin [[välinearvo]]ihin. Joskus puhutaan myös ei-toivotuista [[epäarvo]]ista.
* [[biosentrismi|Biosentrinen]] eli luontokeskeinen. Näkemys, joka pitää elävän luonnon itseisarvoa lähtökohtana. Sen vastakohta on antroposentrinen etiikka.
* [[Hedonismi]] tarkoittaa [[mielihyvä]]n tavoittelua ja mielihyvän arvostamista moraalisena päämääränä.
* [[Hyve]] on moraalisesti arvokas luonteenpiirre, esimerkiksi rohkeus tai oikeamielisyys.
* [[Individualismi]] on yksilökeskeisyyttä, kun taas [[kollektivismi]] keskittyy koko yhteisön moraaliin.
* [[Normi]] eli moraalisääntö, esim. älä varasta.

== Etiikan nykyaikaisia suuntauksia ==

=== Metaetiikka ===

{{Pääartikkeli|[[Metaetiikka]]}}

Metaetiikka on etiikan osa-alue, joka tutkii [[moraalinen arvostelma|moraalisten arvostelmien]] ja [[teoria|teorioiden]] luonnetta, niiden pätevyyden ehtoja sekä eettisten [[käsite|käsitteiden]] alkuperää ja merkitystä. Metaetiikka tutkii moraalifilosofian kysymyksiä ja mahdollisuutta ennen kaikkea [[ontologia]]n, [[epistemologia]]n sekä filosofisen ja empiirisen [[moraalipsykologia]]n näkökulmista. Metaetiikan alaa ovat muun muassa muiden etiikan osa-alueiden teoreettiset taustaoletukset, ja kysymykset ylipäänsä moraalikäsitteiden mahdollisuudesta. Metaeettisiä kantoja ovat muun muassa [[moraalinen kognitivismi]] ja [[non-kognitivismi]], [[moraalinen realismi|eettinen realismi]] tai [[arvo-objektivismi]], [[moraalinen subjektivismi|eettinen]] tai [[arvosubjektivismi]], sekä [[eettinen internalismi]] ja [[eettinen eksternalismi|eksternalismi]].

=== Normatiivinen etiikka ===

{{Pääartikkeli|[[Normatiivinen etiikka]]}}

Normatiivinen etiikka on eettisten [[normi (filosofia)|normien]] filosofista tutkimusta. Se pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mikä yleisesti ottaen on moraalisesti oikeaa ja väärää toimintaa. Normatiivisen etiikan teoriat yrittävät ilmaista yleisellä tasolla, miksi tietyt teot tai toiminnan lajit ovat oikein tai väärin.

Normatiivisen etiikan tunnetuimmat teoriat jaetaan tavallisesti kolmeen luokkaan: [[velvollisuusetiikka]], [[seurausetiikka]] ja [[hyve-etiikka]].<ref name="IEP"/>

==== Velvollisuusetiikka ====

{{Pääartikkeli|[[Velvollisuusetiikka]]}}

Velvollisuusetiikka eli deontologinen etiikka määrittää tekojen moraalisen arvon teot oikeuttavan yleisen periaatteen perusteella. Velvollisuuseettinen teoria voi antaa esimerkiksi tietyn luettelon teoista, joita saa tai ei saa tehdä (sääntö voi olla esimerkiksi ”tietoisen yksilön tappaminen on aina kiellettyä”). Velvollisuusetiikka voi myös antaa yhden perustavan eettisen säännön, jonka nojalla muut pysyvät eettiset säännöt johdetaan. Velvollisuusetiikan alalajeja ovat [[kantilainen velvollisuusetiikka]], [[sopimusteoriat]], [[oikeusetiikka|oikeusetiikat]], [[jumalallisen ilmoituksen teoria]]an pohjaavat etiikat ja [[libertarismi|libertaristinen etiikka]].

==== Seurausetiikka ====

{{Pääartikkeli|[[Seurausetiikka]]}}

Seurausetiikka määrittää tekojen moraalisen arvon näiden tekojen tarkoitettujen seurausten perusteella. Seurausetiikan tunnetuin muoto on [[utilitarismi]] (engl. ''utility'', ”hyöty”). Seurausetiikka voi asettaa esimerkiksi eettisen toiminnan johtavaksi periaatteeksi, että on pyrittävä tekemään tilanteessa aina se teko, jonka seurauksena on kaikkien ihmisten kannalta suurin mahdollinen hyöty. Tämänkaltaiset periaatteet eroavat velvollisuusetiikasta siinä, että velvollisuusetiikan mukaan jotkut tietyt teot ovat aina kiellettyjä, kun taas seurausetiikan perusperiaatteesta seuraa, että joku normaalisti paheksuttavana pidettävä teko voi jossain tietynlaisissa tilanteissa olla moraalisesti hyväksyttävä. Utilitarismin alalajeja ovat [[klassinen utilitarismi|aktiutilitarismi]] ja [[sääntöutilitarismi]].

==== Hyve-etiikka ====

[[Kuva:Raffael 054.jpg|thumb|440px|[[Rafael]], [[Hyve]]en [[allegoria]], 1511. Stanza della Segnatura, Vatikaani.]]
{{Pääartikkeli|[[Hyve-etiikka]]}}

Hyve-etiikassa kysytään, mitä [[hyve]]itä moraalisesti toimivalla yksilöllä tulee olla. Hyveinä pidettyjä ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi [[hyväntahtoisuus]], [[rohkeus]], ja [[kohtuullisuus]]. Hyve-etiikan edustajiin kuuluu [[Aristoteles]]. Aristoteleen mukaan yksilön tulee käyttäytyä hyveellisesti ja kehittää hyveitä, sen sijaan että hän tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja. Aristoteleen teos ''[[Nikomakhoksen etiikka]]'' painottaa esimerkiksi myöhemmän tilanne-utilitarismin tavoin asiayhteyttä — teko, joka on oikein jossain tilanteessa, saattaa olla jossain toisessa tilanteessa väärin. Tällaisen ajattelun vastakohtana voidaan pitää [[Immanuel Kant]]in etiikkaa, joka keskittyy lähinnä yksittäisiin tekoihin.

=== Deskriptiivinen etiikka ===

{{Pääartikkeli|[[Deskriptiivinen etiikka]]}}

Deskriptiivinen eli kuvaileva etiikka on ihmisten eli [[moraalinen toimijuus|moraalisten agenttien]] moraalisen toiminnan ja ajattelun [[empiirinen|empiiristä]] tutkimista. Deskriptiiviseen etiikkaan voi kuulua esimerkiksi eettisten sääntöjen, oikeus- ja sovittelukäytäntöjen ja tavallisten yksilöiden tavallisissa elämäntilanteissa tekemien arvovalintojen tutkimista. Samalla deskriptiivinen etiikka lähestyy sosiaalipsykologiaa, [[sosiologia]]a, [[yhteiskuntatieteet|yhteiskuntatieteitä]], [[politiikan tutkimus]]ta ja [[taloustiede|taloustieteitä]].

=== Soveltava etiikka ===

{{Pääartikkeli|[[Soveltava etiikka]]}}

Soveltava etiikka on erityisesti 1900-luvun lopulla kehittynyt filosofinen suuntaus, jossa pyritään etsimään vastauksia käytännön eettisiin ongelmiin soveltamalla filosofisen etiikan teorioita käytännön tilanteiden analysoinnissa. Esimerkkejä käytännön eettisistä ongelmista ovat [[abortti]], [[eläinten oikeudet]], [[eutanasia]], [[asepalvelus]] ja [[kloonaus]]. Käytännön ongelmiin voidaan soveltaa normatiivisen etiikan teorioita kuten velvollisuusetiikkaa tai utilitarismia. Yksi soveltavan etiikan muoto on niin kutsuttu [[kasuistiikka]] eli tapauskohtainen etiikka. Perinteisiä teorioita saatetaan pitää huonosti soveltuvina käytännön monimutkaisiin ongelmiin. Kuitenkin moraalifilosofisten ongelmien ja periaatteiden tuntemista pidetään hyödyllisenä käytännön eettisiä ongelmia ratkottaessa.

Soveltavan etiikan aloja ovat muun muassa [[lääketieteen etiikka]], [[bioetiikka]], [[liike-elämän etiikka]], [[ympäristöetiikka]], [[ihmisoikeudet]], [[eläinten oikeudet]], [[viestinnän etiikka]], [[tutkimusetiikka]], [[lainsäädännön etiikka]], [[rakkauden etiikka]], [[tilanne-etiikka]], [[urheilun etiikka]] ja [[kansainvälinen etiikka]].

=== Muita etiikan suuntauksia ===

Lisäksi on olemassa muunlaisia länsimaisen etiikan suuntauksia, jotka ovat syntyneet osaksi arvosteluna edellä esiteltyihin käsityksiin. Näihin uudempiin lähestymistapoihin kuuluvat ainakin seuraavat suuntaukset:

* [[Feministinen etiikka]]
* [[Globaali etiikka]]
* [[Mannermainen etiikka]]
* [[Pragmatismi#Etiikka|Pragmatistinen etiikka]], jonka näkökulmasta etiikan teorioita voidaan tutkia tieteellisesti.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://etiikka.fi/teoria/filosofia-normatiivinen-tiede/|nimeke = Rydenfelt Henrik: Filosofia - normatiivinen tiede. Etiikka.fi}}</ref>

== Historiaa ==

Etiikan katsotaan tulleen länsimaiseen filosofiaan [[Sokrates|Sokrateen]] ja [[sofismi|sofistien]] mukana 400-luvulla eaa. Ennen tätä eläneet niin sanotut [[esisokraatikot]] käsittivät filosofian lähinnä [[luonnonfilosofia]]na eli [[fysiikka]]na. Antiikin aikana filosofia jaettiin usein fysiikkaan, etiikkaan ja [[dialektiikka]]an.

Nykyään etiikka on merkittävä osa sekä [[analyyttinen filosofia|analyyttistä]] että [[mannermainen filosofia|mannermaista filosofiaa]].

=== Antiikin etiikka ===

Keskeinen käsite kaikessa [[antiikin Kreikan kulttuuri|antiikin kreikkalaisessa kulttuurissa]] ja [[antiikin filosofia|antiikin etiikassa]] oli hyve (''[[arete (filosofia)|aretē]]''). Se tarkoitti kaikenlaista luonteen hyvyyttä ja erinomaisuutta. Perinteiset neljä hyvettä olivat käytännöllinen viisaus, kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus ja urheus.

Monet sofisteista päättelivät, että perinteiset moraaliarvot olivat vain tapoja ja sopimuksia, ja että hyödyllisintä oli elää omien intressien mukaan ja vaikka toimia epäoikeudenmukaisesti, mikäli siitä ei jäänyt kiinni. [[Platon]]in ja [[Aristoteles|Aristoteleen]] moraalifilosofiset järjestelmät voidaan nähdä järjestelmällisinä pyrkimyksinä vastata tähän haasteeseen.<ref name="Norman">Norman, Richard: Moral philosophy, history of. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Honderich, Ted (toim.) | Nimeke=The Oxford Companion to Philosophy. New edition | Vuosi=2005 | Julkaisija=Oxford University Press | Tunniste=ISBN 0-19-926479-1 | Kieli={{en}} }}</ref>

Platonin varhaisissa [[sokraattinen dialogi|dialogeissa]] Sokrates esitetään etsimässä ennen kaikkea moraalin avainkäsitteiden, kuten ”hyve”, ”oikeudenmukaisuus” ja ”hurskaus”, merkitystä. Platon kytki hyveet sielun sopusointuun, ja niin hyveellinen elämä oli parasta sielulle. Aristoteles katsoi onnellisuuden (''[[eudaimonia]]'') olevan inhimillisen elämän kaikkein korkein päämäärä. Hyveellinen elämä oli elämistä ”kultaisella keskitiellä” järjen ohjaamana.<ref name="Norman"/>

[[Hellenistinen filosofia|Hellenistisen filosofian]] kaudella etiikasta tuli filosofian pääasiallinen kohde. [[Epikurolaisuus|Epikurolaiset]] yhdistivät hyvän nautintoon, kannattaen [[hedonismi]]a. [[Stoalaisuus|Stoalaisille]] hyvä elämä oli elämistä ”luonnollisen lain” tai ”luonnon” mukaan. [[Kyynikot|Kyynikoiden]] tavoin he katsoivat, että hyvyys sisältyy sielun tilaan itseensä – viisauteen ja itsekuriin. Näin heidän näkemyksensä yhtyi Platoniin ja Aristoteleeseen siinä, että luonnon mukaan eläminen oli järjen mukaan elämistä.<ref name="Norman"/>

=== Kristillinen etiikka ===

[[Keskiaika]]isen Euroopan moraalifilosofia pyrkii yhdistämään [[kristillinen etiikka|kristillisen etiikan]] antiikin etiikkaan. Tunnetuimman synteesin muodosti [[Tuomas Akvinolainen]], joka näki Aristoteleen [[Teleologia|teleologisen]] ihmisen päämäärän, onnellisuuden, samana kuin autuus Jumalan läsnäolossa. Jumala oli kaiken lopullinen päämäärä.

Tuomas määritti neljä [[kardinaalihyve|kardinaalihyvettä]] ja kolme teologista hyvettä. Kardinaalihyveet olivat samat kuin antiikin Kreikassa. Ne ovat luonnollisia, luonnossa ilmoitettuja, ja koskevat kaikkia ihmisiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.newadvent.org/summa/2061.htm | Tekijä=Tuomas Akvinolainen | Nimeke=Ia IIae 61 (Kvestio 61: Kardinaalihyveet) | Julkaisu=Summa theologiae | Julkaisija=New Advent | Viitattu=13.8.2007 | Kieli={{en}} }}</ref> Teologiset hyveet olivat usko, toivo ja rakkaus. Ne ovat luonnoltaan yliluonnollisia ja erottuvat muista hyveistä siinä, että niiden kohde on Jumala. Älylliset ja moraaliset hyveet puolestaan ovat järkemme käsitettävissä. Tämän vuoksi teologiset hyveet ovat niistä selvästi erillisiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.newadvent.org/summa/2061.htm | Tekijä=Tuomas Akvinolainen | Nimeke=Ia IIae 62 (Kvestio 62: Teologiset hyveet) | Julkaisu=Summa theologiae | Julkaisija=New Advent | Viitattu=13.8.2007 | Kieli={{en}} }}</ref>

=== Eettinen naturalismi ja utilitarismi ===

Brittiläiset 1600- ja 1700-luvun moraalifilosofit etsivät moraalin perustaa luonnosta. Tärkeimpiä kysymyksiä olivat, perustuuko moraali ihmisen perimmäiseen itserakkauteen vai hyväntahtoisuuteen, ja perustuvatko moraaliset arvostelmat järkeen vai tunteeseen.<ref name="Norman"/>

[[Thomas Hobbes]] katsoi ihmisten olevan perimmäiseltä luonteeltaan egoistisia, eikä moraalilla ollut hänelle arvoa, ellei se ollut poliittisen auktoriteetin takaama. Hobbesin näkemystä vastustettiin sekä [[rationalismi|rationalistisin]] järjen ohjaukseen uskovin ([[Samuel Clarke]], [[Ralph Cudworth]]) että ihmisen hyväntahtoisuuteen uskovin perusteluin ([[Lordi Shaftesbury]], [[Francis Hutcheson]]). [[David Hume]] edustaa ajan brittiläisen moraalifilosofian huipentumaa. Hänelle keskeinen eettinen käsite oli yleisinhimillinen ”[[sympatia]]”, kyky asettua muiden asemaan.<ref name="Norman"/>

[[Jeremy Bentham]] oli ensimmäinen modernin [[utilitarismi]]n muotoilija. Hänelle ”hyödyllisyyden periaate” oli kaiken moraalin ja lainsäädännön koetuskivi. Bentham painotti mielihyväperiaatteen ohjaavan ihmisen käyttäytymistä. Toinen merkittävä hahmo utilitarismin kehitykselle on [[John Stuart Mill]], joka laajensi Benthamin alkuperäistä ajatusta, ja katsoi nautintojen eroavan paitsi määrässä myös laadussa.<ref name="Norman"/>

=== Kantilainen ja Kantin jälkeinen etiikka ===

[[Immanuel Kant]]in etiikka ja sen oleellinen osa, [[kategorinen imperatiivi]], olivat jyrkkä vastakohta utilitarismille. Kantin mukaan ainoa itsessään hyvä asia oli ”hyvä tahto”, joka motivoi ihmistä tekemään oman velvollisuutensa pelkästään sen itsensä vuoksi. Moraaliset velvollisuutensa ihminen kykeni päättelemään järjellään. Näin kantilainen etiikka asettuu paitsi utilitarismia myös kaikkea eettistä naturalismia vastaan.<ref name="Norman"/>

Kantin jälkeisistä 1800-luvun saksalaisista filosofeista [[Arthur Schopenhauer]]ia, [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|G. W. F. Hegeliä]] ja [[Friedrich Nietzsche]]ä yhdistää kantilaisen etiikan vastustus. Schopenhauer vastusti sitä, että Kant erotti moraalin ihmisen luonnollisista tuntemuksista. Hegelin mukaan ihminen saattoi haluta kategorisen imperatiivin mukaiseksi universaaliksi laiksi mitä tahansa, ja ristiriidan havaitseminen saattoi johtua vain siitä, että moraaliarvot olivat jo annettuja. Hegelin mukaan ne tulivat yhteiskunnallisista laitoksista ja käytännöistä. Hänelle etiikka oli ennen kaikkea sosiaalinen ilmiö.<ref name="Norman"/> Nietzschelle yhtä ”moraalia” ei ollut olemassa, oli vain erilaisia moraaleja.<ref name="Norman"/>

=== Nykyajan etiikka ===

Nykyfilosofiassa moraalifilosofien ensisijaisen kiinnostuksen kohteena on ollut metaetiikka. [[G. E. Moore]] arvosteli teoksessaan ''Principia Ethica'' niin sanottua [[naturalistinen virhepäätelmä|naturalistista virhepäätelmää]] (vertaa [[Humen giljotiini|Humen laki]]). Hänen mukaansa hyvää ei voi samastaa mihinkään luonnolliseen ominaisuuteen. [[Bertrand Russell]]in mukaan eettiset ilmaisut eivät koske mielen ulkopuolisia tosiasioita, vaan kertoivat tuntemuksista ja haluista. [[Emotivismi|Emotivistit]], kuten [[A. J. Ayer]] ja [[Charles Stevenson]] kannattivat tätä ajatusta.<ref name="Norman"/>

Kuitenkin myös perinteiset moraaliteoriat ovat kokeneet uuden tulemisen. [[R. M. Hare]] on katsonut, että moraalisen kielen universaalius liittää meidät eräänlaiseen utilitarismiin. [[Robert Nozick]] ([[libertarismi]]) ja [[Ronald Dworkin]] ovat korostaneet oikeuksia seurausten sijasta. [[John Rawls]]in [[oikeudenmukaisuusteoria]] toi sopimusteoriat uudelleen eettisen keskustelun areenalle, ja niistä on kirjoittanut myös muun muassa [[David Gauthier]]. [[Uusaristotelismi|Uusaristotelisesta]] hyve-etiikasta ovat kirjoittaneet muun muassa [[Elizabeth Anscombe|G. E. M. Anscombe]], [[Philippa Foot]] ja [[Rosalind Hursthouse]].<ref name="Norman"/>

== Lähteet ==
{{viitteet|sarakkeet}}

== Kirjallisuutta ==
{{Wikiaineisto|Kirjallisuutta etiikasta}}

=== Suomeksi ===

* {{Kirjaviite | Tekijä=Airaksinen, Timo | Nimike=[[Moraalifilosofia (kirja)|Moraalifilosofia]] | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1987 | Tunniste=ISBN 951-0-14505-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Baggini, Julian & Fosl, Peter S. | Nimike=Etiikan pikkujättiläinen | Julkaisija=Niin & näin -kirjat 2012 | Tunniste=ISBN 978-952-5503-73-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Heinimäki, Jaakko | Nimeke=Taskuetiikka | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirjapaja | Vuosi=2012 | Tunniste=ISBN 978-952-247-322-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Häyry, Heta & Häyry, Matti | Nimeke=Hyvä, kaunis, tosi – arvojen filosofiaa | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Yliopistopaino | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 951-570-357-3}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Häyry, Matti | Nimeke=[[Hyvä elämä ja oikea käytös|Hyvä elämä ja oikea käytös: Historiallinen johdatus moraalifilosofiaan]] | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Yliopistopaino | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-570-517-7}}
*Malik, Kenan: ''[http://netn.fi/moraalin-suuntaa-etsimassa Moraalin suuntaa etsimässä. Etiikan maailmanhistoria]'' (The Quest for a Moral Compass. A Global History of Ethics, 2014). Suom. Tapani Kilpeläinen. Tampere: niin & näin, 2016. ISBN: 978-952-7189-06-1
* {{Kirjaviite | Tekijä=[[Markku Oksanen|Oksanen, Markku]] & Launis, Veikko & Sajama, Seppo (toim.) | Nimeke=Etiikan lukemisto | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2010 | Tunniste=ISBN 978-952-495-156-2}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Pietarinen, Juhani & Poutanen, Seppo | Nimike=Etiikan teorioita | Selite=(4. painos, 1. painos 1996) | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-662-741-2}}

=== Englanninkielisiä johdantoteoksia ===

* {{Kirjaviite | Tekijä=Arrington, Robert L. | Nimeke=Western ethics: An historical introduction | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Blackwell | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 0-631-19415-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Baggini, Julian & Fosl, Peter S. | Nimeke=The ethics toolkit: A compendium of ethical concepts and methods | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Blackwell | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-0-631-22874-}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Blackburn, Simon | Nimeke=Being good: A short introduction to ethics | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Oxford University Press | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 0-19-285377-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Blackburn, Simon | Nimeke=Ethics: A very short introduction | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Oxford University Press | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 0192804421}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Gensler, Harry J. | Nimeke=Ethics: A contemporary introduction | Julkaisupaikka=London | Julkaisija=Routledge | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 0-415-15624-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Harman, Gilbert | Nimeke=The nature of morality: An introduction to ethics | Julkaisupaikka=New York | Julkaisija=Oxford University Press | Vuosi=1977 | Tunniste=ISBN 0-19-502143-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=McNaughton, David | Nimeke=Moral vision: An introduction to ethics | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Blackwell | Vuosi=1988 | Tunniste=ISBN 0-631-15408-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Norman, Richard | Nimeke=The moral philosophers: An introduction to ethics | Selite=2nd edition | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Oxford University Press | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 0-19-875217-2}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Singer, Peter (toim.) | Nimeke=A companion to ethics | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Blackwell | Vuosi=1993 | Tunniste=ISBN 0-631-18785-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Williams, Bernard | Nimeke=Morality: An introduction to ethics | Julkaisupaikka=Cambridge | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1972 | Tunniste=ISBN 0-521-21201-4}}

=== Muita teoksia englanniksi ===

* {{Kirjaviite | Tekijä=Darwall, Stephen L. | Nimeke=Philosophical ethics | Julkaisupaikka=Boulder | Julkaisija=Westview Press | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 0-8133-7860-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=La Follette, Hugh (toim.) | Nimeke=Blackwell guide to ethical theory | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Blackwell | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 978-0-631-20119-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Rachels, James | Nimeke=The elements of moral philosophy | Selite=Fifth edition | Julkaisupaikka=Boston | Julkaisija=McGraw-Hill | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 0-07-312547-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Singer, Peter | Nimeke=Practical ethics | Selite=2nd edition (first edition 1979). Third reprint 1999 | Julkaisupaikka=Cambridge | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1993 | Tunniste=ISBN 0-521-43363-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Tännsjö, Torbjörn | Nimeke=Understanding ethics: An introduction to moral theory | Selite=2. edition | Julkaisupaikka=Edinburgh | Julkaisija=Edinburgh University Press | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 0-7486-3689-7 | Kieli={{en}} }}

== Aiheesta muualla ==
{{commonscat}}

* [http://www.bioetiikka.fi Bioetiikka.fi]. Ajankohtaisia kirjoituksia ja muuta materiaalia bioetiikasta.
* [http://etiikka.fi Etiikka.fi]. Suomenkielisiä kirjoituksia etiikasta, erityisesti median ja viestinnän etiikasta.
* {{SEP | Id=ethics-environmental | Tekijä=Brennan, Andrew & Lo, Yeuk-Sze | Nimeke=Environmental Ethics}}
* {{CathEnc | Id=05556a | Tekijä=Cathrein, Victor | Nimeke=Ethics}}
* {{IEP | Id=ethics | Tekijä=Fieser, James| Nimeke=Ethics}}
* {{SEP | Id=ethics-virtue | Tekijä=Hursthouse, Rosalind | Nimeke=Virtue Ethics}}
* {{SEP | Id=natural-law-ethics | Tekijä=Murphy, Mark | Nimeke=Natural Law Tradition in Ethics}}
* {{SEP | Id=ethics-ancient | Tekijä=Parry, Richard | Nimeke=Ancient Ethical Theory}}
* {{SEP | Id=feminism-ethics | Tekijä=Tong, Rosemarie & Williams, Nancy | Nimeke=Feminist Ethics}}
* [http://www.bbc.co.uk/ethics/ Ethics]. BBC. {{en}}

[[Luokka:Etiikka| ]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]