Eloperäiset maalajit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eloperäiset maalajit on maalajiryhmä, johon kuuluvat maalajit, joissa eloperäistä ainesta on yli 20 %. Eloperäisiä maalajeja ovat lieju, järvimuta, turve ja piimaa. Eloperäiset maalajit ovat yleensä herkästi painuvia ja niissä on usein keväisin routaa. Ne eivät yleensä sovi rakennetun ympäristön alla olevaksi maaperäksi. Teollisuuden hyötykäyttöön käytetään joskus piimaata, jota voidaan käyttää eristeissä ja suodattimissa.

Lieju on muodostunut vesistöissä eliöiden jäänteistä, jotka ovat kerrostuneet vesistöjen pohjiin. liejussa on humusta vaihtelevasti, 6-40%. Kostea lieju on väriltään vihreää. Kuivuessaan lieju kutistuu ja muuttuu kovemmaksi ja kevyemmäksi. Lieju on muokattavuudeltaan hyvin viljelyyn sopivaa, mutta sitä pitää yleensä kalkita. Varsinaisen liejun lisäksi tunnetaan myös kalkkilieju, piilevälieju ja levälieju. Liejut muistuttavat joskus järvimutaa ja maaperän kartoittajat joskus yhdistävät järvimudat ja liejut, kuten myös simpukkamaan yhteen kategoriaan.[1]

Järvimuta on humusta, joka on ensin kulkeutunut veden mukana, sitten kerrostunut syvien vesien pohjaan ja lopuksi saostunut. Se on aina väriltään tummaa. Järvimutaa löytyy myös soiden keskellä sijaitsevista vesistä ja soista, jotka ovat muodostuneet lammen soistuttua, missä sitä on liejun ja turpeen ympäröimänä. Järvimuta sisältää keskimäärin enemmän eloperäistä ainesta kuin lieju.[1]

Turvetta muodostuu kasvien jäänteistä. Saraturve on muodostunut pääasiassa lehtisammalten jäänteiden lisäksi sara-, heinä- ja ruohokasvien jäänteistä, kun taas rahkaturve on muodostunut pääasiassa rahkaturpeen lisäksi tupasvillan ja varpukasvien jäänteistä. Lisäksi saraturpeessa voi olla jäänteitä kortteista ja siemenistä. Saraturve on rakenteeltaan huopamaista, se on typpirikasta ja se on rahkaturpeeseen verrattuna enemmän kalkkipitoinen ja se on vähemmän hapan. Rahkaturve on yleensä vaaleampaa kuin saraturve, mutta kuivuessaan se tummenee ja samalla kovenee.[1]

Maanviljelyssä ja puutarhanhoidossa enimmäkseen eloperäisistä maalajitteista koostuvaa multavaa maaperää kutsutaan multamaaksi ja turvepitoista maaperää turvemaaksi. Viljelykasvien kasvualustaksi maaperä sopii, kun se sisältää merkittävän määrän eloperäisiä maalajeja. Kivennäismaahan tehdään maanparannus lisäämällä eloperäisiä maalajitteita.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Eloperäiset maalajit GTK. Viitattu 18.9.2023.
  2. Marja Ylätalo: ”Maalajit”, Puutarhurin pikkujättiläinen, s. 51. WSOY, 1995. ISBN 951-0-13471-0.