Elektroakustinen musiikki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elektroakustinen musiikki on musiikkia, joka koostuu elektronisesti tuotetuista tai käsitellyistä äänistä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

sähkömusiikki sai alkunsa sähkösoittimien ja äänentallennuksen kehittymisen myötä 1900-luvun alkupuolella. Toisen maailmansodan jälkeen Ranskassa ja Saksassa syntyi kaksi toisistaan poikkeavaa koulukuntaa: Ranskassa Pierre Schaefferin johdolla Musique Concrète, konkreettisen musiikki ja Saksassa Elektronische Musik, elektroninen musiikki. Molempia tyylejä kuvataan yleiskäsitteellä elektroakustinen musiikki. Pierre Schaeffer oli ranskalainen radiotyöntekijä, joka alkoi 1940-luvun lopulla tehdä äänenmuokkauskokeiluja lakkalevyillä. Schaeffer kokeili, miten ääntä voi muokata esimerkiksi tekemällä toistuvia lenkkejä lakalla, jotka luuppasivat ääntä. Pierre Henryn kanssa hän kehitti ensimmäisen elektroakustisen musiikkigenren, Musique Concrèten, konkreettisen musiikin

Konkreettinen musiikki koostui erilaisista nauhoitetuista eli konkreettisista äänistä. Schaeffer piti sitä vastakohtana nuotteihin kirjoitetulle eli abstraktille musiikille. Samoihin aikoihin syntyi Saksassa toisenlainen elektronimusiikin koulukunta. Elektronische Musik perustui elektronisesti tuotettuihin ääniin. Koulukunnan pioneereja olivat muun muassa Karlheinz Stockhausen ja Herbert Eimert.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kukka Ström: Elektroakustinen musiikki tyhmyreille: venytetystä lakasta ääniekologiaan yle.fi. 03.06.2015. Viitattu 6.7.2020.