Ekotehokkuus
Ekotehokkuus tarkoittaa tavaroiden ja palvelujen tuottamista siten, että syntyy vähemmän päästöjä ja saastetta. Ekotehokas tuotanto on ympäristöä vähemmän kuluttavaa tuotantoa.
Ekotehokkuuteen kuuluvat seuraavat osa-alueet:
- Materiaalin tarpeen vähentäminen tuotteissa ja palveluissa
- Energiantarpeen vähentäminen tuotettaessa tuotteita ja palveluja
- Myrkyllisten materiaalien vähentäminen
- Parannettu kierrätettävyys
- Maksimaalinen uusioraaka-aineiden käyttö
- Tuotteiden parempi kestävyys
- Palvelun osuuden lisääminen tuotettaessa palveluita ja tavaroita
Lisäksi ekotehokkuuteen kuuluu ympäristövaikutusten vähentäminen samalla kun parannetaan tuottavuutta voi luoda kilpailuetua. Teollisuudesssa pyritään mahdollisimman pieneen raaka-aineiden tarpeeseen samalla kun tuotteista pyritään tekemään mahdollisimman hyödyllisiä.[1] Esimerkiksi vapaa-ajan asuntojen ekotehokkuus riippuu sellaisista seikoista, että kuinka ekotehokkaita ovat vapaa-ajan asunnon lämmitys-, vesihuolto- ja sähköratkaisut sekä miten toimii jätehuolto, minkä kokoinen vapaa-ajan asunto on ja millaiset kodinkoneet siellä ovat.[2] Rakentamisen ekotehokkuutta mitataan ja sertifioidaan BREEAM- ja LEED-menetelmien avulla. Rakennusmenetelmien ekotehokkuuden mittaamista voidaan hyödyntää rakennussuunnittelussa ja siitä on hyötyä myös suunniteltaessa terveellisyyteen, turvallisuuteen ja liikenteeseen liittyviä ratkaisuja. Euroopan unionissa on rakentamista koskeva direktiivi, jolla pyritään kasvihuonekaasujen vähentämiseen ja uusiutuvan energian käytön edistämiseen.[3] Kaakkois-Suomen alueella tehtiin alueellinen ekotehokkuustutkimus nimeltä EKOREG 2022. Kyseessä oli hanke, joka toteutettiin vuosina 2021 ja 2022. Hankkeessa tarkasteltiin ekotehokkuuden kehitystä edeltäneillä vuosikymmenillä, eli 1990-, 2000- ja 2010-luvuilla. Tarkasteltavia asioita olivat hyvinvointi, talous, ympäristö, energian käyttö ja tuotanto.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ekotehokkuus - vähemmästä enemmän 14.2.2023. Tilastokeskus. Viitattu 10.5.2023.
- ↑ Arja Rytkönen, Anna-Maija Kirkkari: Vapaa-ajan asumisen ekotehokkuus Suomen ympäristö. 6.2010. Ympäristöministeriö. Viitattu 10.5.2023.
- ↑ Benjam Wondafrash: Ekotehokkuus rakentamisessa 2018. Oulun ammattikorkeakoulu. Viitattu 10.5.2023.
- ↑ Ekotehokkuus Aavistus.fi. Viitattu 10.5.2023.