Eero Nallinmaa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eero Nallinmaa (14. helmikuuta 1917 Vanaja1998) oli suomalainen musiikintutkija, konservatorion rehtori ja säveltäjä.[1]

Nallinmaa valmistui kansakoulunopettajaksi 1941 ja hän väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1970. Nallinmaa toimi kansakoulunopettajana 1946–1953, Nokian työväenopiston johtajana 1953–1957 ja Tampereen musiikkiopiston ja konservatorion rehtorina 1957–1980. Hän oli myös Tampereen yliopiston dosenttina 1971–1974.[1]

Nallinmaan tutkimuskohteena olivat 1700- ja 1800-lukujen nuottikirjat. Hänen väitöskirjansa käsitteli Vesilahden Anian kylässä asuneen vänrikki Erik Ulrik Spoofin (1775–1846) kokoamaa nuottikirjaa. Nallinmaa oli myös säveltäjä, hänen sävellyksiinsä kuuluvat muun muassa ooppera Jaakko Ilkka, oratorio Ihmisen poika ja lauluja eri runoilijoiden teksteihin.[1][2]

Eero Nallinmaan arkisto sijaitsee Kansalliskirjastossa ja se sisältää aineistoa vuosien 1934 ja 1998 väliltä.[1]

Kirjallista tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nokian työväenopisto 1945-1955. Nokian työväenopisto, Tampere 1955
  • Erik Ulrik Spoofin nuottikirja, Helsingin yliopiston väitöskirja. Tampere 1969
  • Barokkimenuetista masurkkaan : sävelmätutkimuksia. E. Nallinmaa, Tampere 1982

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]