Edouard Rod

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Edouard Rod
Edouard Rod
Edouard Rod
Henkilötiedot
Syntynyt 31. toukokuuta 1857
Nyon, Vaud, Sveitsi
Kuollut 29. tammikuuta 1910 (52 vuotta)
Grasse, Ranska
Kansalaisuus Sveitsi
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieli ranska
Tuotannon kieli ranska
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Edouard Rod (31. toukokuuta 1857[1] tai 31. maaliskuuta 1857[2] Nyon, Vaud, Sveitsi29. tammikuuta 1910 Grasse, Ranska) oli sveitsiläis-ranskalainen kirjailija, kirjallisuustieteilijä ja professori. Hän opiskeli kielitiedettä Lausannessa, Bonnissa ja Berliinissä ja siirtyi 1878 Pariisiin, jossa hän asettui aluksi naturalistien piiriin ja herätti huomiota ylisanoja viljelevillä kirjasillaan À propos de L’assommoir (1879) ja Les allemands (1880). Hän työskenteli muutamia vuosia pariisilaisessa aikakausjulkaisussa La revue contemporaine. Samalla hän kirjoitti naturalistisia romaaneja, kuten Palmyre Veulard (1881), La chute de miss Topsy (1882) ynnä muita, nyt jo unohduksiin painuneita.[1]

Rod palasi 1887 Sveitsiin vertailevan kirjallisuushistorian professoriksi Geneven yliopistoon, mutta muutti jälleen 1892 Pariisiin. Jo sitä ennen hän oli saanut vaikutteita wagnerismista, prerafaelismista, Schopenhauerilta ja venäläisestä romaanista ja irtautunut naturalismista. Hän esiintyi "l’intuitivismen" edustajana ja tuli tunnetuksi raskaista ja syvällisistä sielunanalyyseistä, joista ensimmäinen oli La course à la mort (1885) ja jota seurasi Les sens de la vie, hänen luetuimpia teoksiaan (1889, Ranskan akatemian palkitsema), Les trois cœurs (1890) ja La sacrifiée (1892). Sen jälkeen olivat vuorossa puhtaasti psykologiset ja vähemmän abstraktit metafyysiset romaanit, kuten La vie privée de Michel Teissier (1893), La seconde vie de Michel Teissier (1894), Michel Teissier (1894), Les roches blanches (1895), Dernier refuge (1895), Là-haut (1897), Le ménage du pasteur Naudié (1898), Au milieu du chemin (1900), joiden kiinnostavuus on siinä, että ne valaisevat aikansa henkisiä ilmiöitä.[1]

Parasta, mitä hän on kirjoittanut, lienee kuitenkin novelli "Le silence" (1894). Rod toimi myös hienostuneena ja kekseliäänä kriitikkona ja kirjoitti sellaiset teokset kuin Wagner et l’esthétique allemande (1886), Giacomo Leopardi (1888), Les idées morales du temps présent (1891), Dante (1891), Stendhal (1891), Lamartine (1893), Essai sur Goethe (1898), Nouvelles études sur le XIX:e siècle (1898). Sisällöltään omaelämäkerrallinen on Mes débuts dans les lettres (julkaisussa "L’Illustration nationale suisse", 1889–1890).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rod, Edouard, Nordisk familjebok (ruotsiksi)
  2. Maggetti, Daniel: Rod, Edouard (Sveitsin historiallisen tietosanakirjan artikkeli) Historisches Lexikon der Schweiz (HLS). 16.5.2012. Bern: Stiftung HLS. Viitattu 17.9.2020. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]