EGP-painatus

EGP-painatus (engl. Expanded Gamut Printing, ’laajennetun väriavaruuden painatus’) on painomenetelmä, jolla pystytään toistamaan laajempi väriavaruus käyttämällä tavanomaisen nelivärisen CMYK-värisarjan lisäksi vakioituja lisävärejä.

ISO 12647-2:2013 -standardin mukaisella CMYK-painatuksella voidaan tuottaa noin 55 prosenttia pantone-värikirjaston väreistä, kun CMYK-värien lisäksi oranssia, vihreää, violettia käyttävällä EGP-painatuksella päästään noin 90 prosentin kattavuuteen.

EGP-painatuksessa käytetään tyypillisesti 1–3 lisäväriä. Lisävärit voivat olla esim. punainen, vihreä ja violetti tai oranssi, vihreä ja sininen. Myös muita osavärimääriä tai väriyhdistelmiä voidaan käyttää, menetelmä ei ole sidottu 5–7 painoväriin.

EGP-painatuksella vältetään työkohtaisten lisävärien (”spottiväri”, esim. pantone-värit) käyttö painatuksessa. Eri painotöissä tarvittavat lisävärit toteutetaan EGP-painatuksessa vakioidulla sarjalla painovärejä, jolloin syntyy säästöjä nopeutuvan painokoneen kuntoonlaittoajan myötä.

EGP-painatusta on tuotettu 1990-luvulta lähtien monilla tuotenimillä, kuten Hexachrome, MaxCYM, Kodak Digital Science (custom colors) sekä Opaltone. Se ei kuitenkaan ole yleistynyt puutteellisen standardisoinnin, vaadittavien erikoisohjelmistojen kalleuden ja monimutkaiseksi koetun prosessin vuoksi.

EGP-painatusta voidaan käyttää muun muassa offset-, flexo- ja syväpainomenetelmissä. Tyypillisesti seitsemää painoväriä käyttävien digitaalisten painokoneiden yleistyminen saattaa lisätä myös EGP:n käyttöä.

Vuonna 2013 Pantone arvioi EGP-painatusta käytettävän noin 15–25 prosentissa kaikista pakkaus- ja etikettipainotöistä. Tämän osuuden odotetaan nousevan 50% seuraavan vuosikymmenen aikana.