Dyslexia and Mathematics

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dyslexia And Mathematics on T. R. Milesin kirjoittama kirja, joka käsittelee sitä, onko dysleksikkojen mahdollista menestyä matematiikassa. Kirja käsittelee dysleksiaa pääosin rajoittuneisuutena käsitellä symbolista materiaalia. Kirjan keskeinen väite on, että sopivalla avustuksella dysleksikolla on hyvät mahdollisuudet menestyä matematiikassa .

Kirjassa sivutaan kahta kysymystä: Ensinnäkin dysleksisen on aluksi opittava konkreettisella materiaalia, ja vasta myöhemmin heidät tutustutetaan symboleihin, joiden yhteys konkretiaan on osoitettava selvästi. Toiseksi erityyppiset kielet, joita käytetään matematiikassa, on opetettava täsmällisesti ja systemaattisesti, jotta ne todella ymmärrettäisiin.[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dysleksiaan liittyy yleensä lukemaan oppimisen myöhäisyyttä, verrattain heikkoa tavauskykyä useiden harjoittelutuntienkin jälkeen, huono irrallisten sarjan osen, kuten kuukausien tai sanottujen lukujen muistamiskyky, sekä vasemman ja oikean sekaantumista.[2] Dysleksia voidaan määritellä syndroomaksi.[2] On vankat perusteet uskoa, että dysleksikon ongelmilla on elimellinen perusta. Dysleksiaa esiintyy useammin pojilla kuin tytöillä, ja tiedetään myös, että useimmiten taustalla on tunnettu geneettinen tekijä.[3] Dysleksikkojen on huomattu olevan monissa muissa kuin kielellisissä tehtävissä, kuten samankaltaisuuksien ja yhteyksien havaitsemissa.

Ongelma vasemman ja oikean erottamisessa vaikeuttaa myös laskutoimitusten, esimerkiksi vähennyslaskun, tekemistä.[4] Yleensä ajatellaan, että on olemassa kaksi erillistä syndroomaa: dysleksia ja dyskalkulia. Olisi kuitenkin aiheellista kysyä, kuinka moni dysleksikoista on myös dyskalkulinen, tai kuinka moni dyskalkulinen ei ole dysleksinen.[4] Kaikki lapset eivät käsittele numeroita samalla tavalla, ja lapsilla on erilaisia tiedon ja taidon yhdistelmiä.[5] Yleisen kielellisen heikkouden vuoksi dysleksisillä lapsilla voi olla ongelmia matemaattisten toimitusten sisäistämisessä normaalilla tavalla.[6]

Dysleksikoille voi olla helpompaa, jos heille annetaan mahdollisuus ymmärtää asioita konkreettisilla materiaaleilla ja edistää ymmärrystään tällä tavoin.[7] Dysleksikoilla voi matematiikassa olla erilaiset tarpeet kuin muilla ikäisillään. Hän voi hyvin opiskella samoja asioita muiden kanssa, mutta kaipaa tehtävissään sellaista konkreettista apua, jollaista annetaan yleensä huomattavasta sen ikäistä nuoremmille lapsille.[7] Dysleksinen tarvitsee kielellisten taitojen vahvistusta kaikissa vaiheissa. Tämä pätee yhtä paljon matematiikan kuin äidinkielenkin opettamiseen.[8]

Matematiikassa on oma symbolikielensä, joka täytyy oppia. Matematiikassa paikan sekoittaminen tuottaa vakavampia ongelmia kuin kirjoitettaessa. Vaikka opettaja mahdollisesti arvaa oppilaan tarkoittavan sanaa "brain" kun hän kirjoittaa "brian" (päätellen alkukirjaimen koosta), hän ei silti välttämättä voi arvata oppilaan tarkoittavan lukua "1,348" kun hän kirjoittaa "1,438".[9] Vasemman ja oikean sekoittaminen johtaa dysleksikon usein ongelmiin erityisesti "suurempi" tai "pienempi kuin" -operaattoreiden kanssa.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Miles, s. 122
  2. a b Miles, s. 1
  3. Miles, s. 2
  4. a b Miles, s. 18
  5. Miles, s. 40
  6. Miles, s. 56–57
  7. a b Miles, s. 57
  8. Miles, s. 121
  9. Miles, s. 63
  10. Miles, s. 67