Harmaakynsimö

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Draba incana)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harmaakynsimö
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Kynsimöt Draba
Laji: incana
Kaksiosainen nimi

Draba incana
L. (1753)

Katso myös

  Harmaakynsimö Wikispeciesissä
  Harmaakynsimö Commonsissa

Harmaakynsimö (Draba incana) on kaksi- tai monivuotinen ruohovartinen ristikukkaiskasvilaji.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaakynsimö kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi. Varsi on tanakka, karvainen ja haarova. Kasvi voi olla myös monivartinen. Tyviosassa lehdet ovat hyvin tiheässä. Tyvellä voi olla myös kukattomia ruusukkeita. Tyvilehdet ovat suikeita ja ne lakastuvat varhain. Varsilehtiä on paljon. Ne ovat isohampaisia, pitkäkarvaisia, harmaita. Kukinto on tukilehdetön terttu. Kukat ovat kaksineuvoisia, verho- ja terälehtiä on neljä. Terälehdet (3–5 millimetriä) ovat valkoisia. Sikiäin on kaksilokeroinen, kehänpäällinen. Hedelmä on monisiemeninen litu, lidut (7–10 mm) ovat lähes pystyjä, suikeita ja usein kierteisiä. Lidut ovat yleensä kaljuja, mutta etenkin Lounais-Suomessa ne voivat olla tähtikarvaisia. Lidussa on lyhyt, mutta selvästi erottuva ota. Lituperä on 1–3 mm pitkä. Harmaakynsimö kukkii Suomessa kesäkuusta elokuuhun.[1][2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaakynsimö kasvaa Suomessa merenrantojen kedoilla ja kallionraoissa, kalliohyllyillä, jyrkänteillä, tienvarsilla, Lapissa se kasvaa jokivarsilla, pihoilla ja turvekatoilla. Harmaakynsimö esiintyy Suomessa rannikkoalueilla alkuperäisenä ja Pohjois-Lapissa muinaistulokkaana.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Harmaakynsimö (Draba incana)
  2. a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]