Deutschland-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Deutschland-luokka
Luokkaan kuulunut Admiral Scheer vuonna 1934
Luokkaan kuulunut Admiral Scheer vuonna 1934
Tekniset tiedot
Uppouma 10 800 t (kuiva)
14 520 t (kuormattu)
Pituus 186 m
Leveys 21,69 m
Syväys 7,25m
Koneteho 53 260 hv (39 720 kW)
Nopeus 26 solmua
Miehistöä 22 upseeria ja 686 miehistönjäsentä
Aseistus
Meritorjunta 6 ×28 cm SK L/52 C28 -tykkiä kahdessa C28 -kolmoistykkitornissa
8 × 15 cm SK L/55 C28 -tykkiä
8 × 533 mm torpedoputkea
2 × lentokonetta
Ilmatorjunta 3 × 8,8 cm C13 -ilmatorjuntatykkiä
8 × 3,7 cm L/83 C30 -ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina C30 -asennuksina
8 × 2 cm L/65 C30 -ilmatorjuntatykkiä C30 asennuksena

Deutschland-luokka oli Kriegsmarinen kolmen 1933–1936 palvelukseen otetun taskutaistelulaivan muodostama alusluokka, jonka alukset valmistettiin. Luokasta käytetty ”taskutaistelulaiva”-nimitys oli englantilaisten antama, osin halveksiva ja osin kunnioittava. Saksalaiset kutsuivat aluksia nimellä Panzerschiffe eli panssarilaivoiksi.

Alukset rakennettiin nimellisesti Versailles’n rauhansopimuksen Saksan laivastolle asettamien rajoitusten mukaisesti. Erityisesti alusten uppouma ei saanut ylittää 10 000 tonnia. Saksa ei saanut rakentaa uusia laivoja ennen kuin sen laivaston vanhin alus SMS Preussen ylitti 20 vuoden iän vuonna 1922. Vaikka suunnittelutyö aloitettiin jo 1920, Saksan talousromahdus hidasti uusien laivojen hankkimista, mitä lykättiin vuoden 1928 valtiopäivävaalien jälkeiseen aikaan. Etenkin sosiaalidemokraatit ja kommunistit vastustivat uusien alusten hankintaa, mutteivät pystyneet pysäyttämään projektia.

Suunnitelmien selvitessä liittoutuneille, ulkovallat yrittivät vielä pysäyttää projektin, ja tarjosivat Saksan ottamista mukaan Washingtonin laivastosopimukseen joka olisi sallinut rakentaa 36 000 tonnin laivoja yhteensä korkeintaan 127 000 tonnin edestä. Tämä olisi kuitenkin ylittänyt Versailles’n rauhan rajoitukset ja Ranska vastusti myönnytysten antamista Saksalle.

Suunnittelu ja valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusten pääaseistukseksi tuli kuusi 283 mm 28 cm SK L/52 C28 -tykkiä sijoitettuna kahteen C28-torniin ja niiden apuaseina oli kahdeksan 15 cm SK L/55 C28 -tykkiä C28-torneissa. Ilmatorjunta-aseina Deutschlandilla oli kolme 8,8 cm C13 -ilmatorjuntatykkiä, jotka korvattiin vuosina 1934–1935 kuudella 8,8 cm Flak L/75 C32 -tykillä, jotka oli asennettu vakautettuna pareittain kolmiakseliseen C31-asennuksina. Nämä korvattiin myöhemmin kuudella 10,5 cm Flak L/65 C33 -tykeillä asennettuina samoihin jalustoihin. Keveänä ilmatorjuntakalustona oli kahdeksan 3,7 cm Flak L/83 C30 -tykkiä kaksiputkisina C30-asennuksina ja kahdeksan 2 cm Flak L/65 C30 -tykkiä C30-asennuksina.[1]

Painoa vähennettiin kehittyneillä valmistusmenetelmillä. Yksinomaan hitsauksen käyttö niittauksen sijaan säästi 15 prosenttia painosta, mitä käytettiin noin 90 prosentissa saumoja. Valmistuksessa käytettiin pääosin ST52-terästä ja toisarvoisissa paikoissa ST45-terästä ja alumiinia. Aluksessa on 92-prosenttisesti kaksoispohja. Krupp toimitti aluksen hitsattavaksi panssaroinniksi KC- ja KNC-terästä. Vähemmän tärkeissä paikoissa käytettiin panssarointina nikkeliterästä.[2]

Voimanlähteenä käytettiin kahta 9-sylinteristä MANin valmistamaa dieselmoottoria. Alusten uppouma pysyi kohtuullisesti säädetyissä rajoissa ensimmäisenä valmistunut Deutschlandin uppouma oli 10 800 tonnia ja myöhemmin valmistuneet kymmenisen prosenttia lisää. Täydessä lastissa Deutschlandin uppouma oli kuitenkin 14 520 tonnia.

  • Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter: Pocket Battleships of the Deutschland Class. Annapolis, Maryland, USA: Naval Institute Press, 2000. ISBN 1-85367-402-8. (englanniksi)
  1. Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s. 24
  2. Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s. 9-10