Deinococcus radiodurans

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Deinococcus radiodurans
Deinococcus radiodurans.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Bakteerit Bacteria
Kunta: Bakteerit Eubacteria
Pääjakso: Deinococcus-Thermus
Luokka: Deinococci
Lahko: Deinococcales
Heimo: Deinococcaceae
Suku: Deinococcus
Laji: radiodurans
Kaksiosainen nimi

Deinococcus radiodurans
(ex Raj et al., 1960) Brooks & Murray, 1981

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Deinococcus radiodurans Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Deinococcus radiodurans Commonsissa

Deinococcus radiodurans (aiemmin Micrococcus radiodurans) on ekstremofiilinen bakteerilaji ja tunnetuista organismeista säteilynsietokykyisin. Bakteeri kestää erityisen hyvin ionisoivaa säteilyä, kuivuutta ja ultraviolettisäteilyä.[1] D. radiodurans -bakteerin tiedetään selviytyvän 10 000 grayn säteilyannoksesta. Tappava annos ihmiselle on 5 graytä ja ruoansulatuskanavan alaosassa eläville kolibakteereille 2000 graytä. D. radiodurans ei ole todettu taudinaiheuttajaksi, kuten ei ole muitakaan suvun Deinococcus lajeja. Deinokokit ovat liikkumattomia eivätkä muodosta itiöitä. Muuten äärioloissa viihtyvän lajin D. radiodurans optimikasvulämpötila on kuitenkin 30 ja 37 °C välillä. [2] Bakteerilajista kertoi ensimmäisenä Arthur W. Andersonin johtama tutkijaryhmä vuonna 1956.[3] Bakteerilajia tutkitaan paljon, varsinkin sen käyttö biopuhdistajana kiinnostaa.

Löytäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deinococcus radiodurans löydettiin Oregonin Agricultural Experiment Stationissa vuonna 1956. Bakteeri löytyi kokeessa, jossa pakattua ruokaa yritettiin steriloida säteilyttämällä. Kokeen tulos oli, ettei ruokapakkaus steriloitunut, koska bakteeri sieti säteilyä.[4][5]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnollinen taustasäteily on maapallolla normaalisti hyvin vähäistä, joten D. radioduransin sopeutuma suurien säteilyannoksien kestoon on outo. Tutkijoiden piirissä pohdittiin bakteerilajin alkuperää. Anatoli K. Pavlovin johtaman venäläis-yhdysvaltalainen tutkimusryhmä esitti vuonna 2006 alkuperäksi Marsia ja selitti bakteerin tulleen meteoriitin mukana Maahan.[6][7] Avaruus selittäisi poikkeuksellisen sopeutuman.

Venäläis-yhdysvaltalainen tutkimusryhmä sai kuitenkin selville, että D. radiodurans on peräisin maapallolta. Tutkimus paljasti, että bakteerin DNA-jaksot ovat hyvin lähellä Maassa elävien bakteerien jaksoja.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Deinococcus geothermalis: The Pool of Extreme Radiation Resistance Genes Shrinks PLoS ONE. Viitattu 31. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  2. Battista, John R. & Cox, Michael M.: Deinococcus radiodurans — the consummate survivor. Nature Reviews Microbiology, 2005, nro 11, s. 882–892. doi:10.1038/nrmicro1264. ISSN 1740-1534. Artikkelin verkkoversio. en
  3. Deinococcus radiodurans - a radiation-resistant bacterium Uniformed Services University of the Health Sciences. Viitattu 29. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  4. Makarova, Kira S. & Aravind, L. & Wolf, Yuri I. & Tatusov, Roman L. et al.: Genome of the Extremely Radiation-Resistant Bacterium Deinococcus radiodurans Viewed from the Perspective of Comparative Genomics. Microbiology and Molecular Biology Reviews, 2001, 65. vsk, nro 1, s. 44–79. doi:10.1128/MMBR.65.1.44-79.2001. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.7.2020. (englanniksi)
  5. Slade, Dea & Radman, Miroslav: Oxidative Stress Resistance in Deinococcus radiodurans. Microbiology and Molecular Biology Reviews, 2011, 75. vsk, nro 1, s. 133–191. doi:10.1128/MMBR.00015-10. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.7.2020. (englanniksi)
  6. a b Säteilybakteeri syntyi Maassa Tiede -lehti. 6.10.2007. Viitattu 31.10.2007.
  7. Pavlov, A. K. & Kalinin, V. L. & Konstantinov, A. N. & Shelegedin, V. N. & Pavlov, A. A.: Was Earth ever infected by martian biota? Clues from radioresistant bacteria. Astrobiology, 2006, 6. vsk, nro 6, s. 911–918. doi:10.1089/ast.2006.6.911. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.7.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]