Cynthia Plaster Caster

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Cynthia Plaster Caster (oikealta nimeltään Cynthia Albritton, s. 1947[1]) on yhdysvaltalainen bändäri ja kuvataiteilija, joka tunnetaan kuuluisien rockmuusikoiden peniksistä tekemistään kipsivaloksista.[1] Hän teki valoksia 1960-luvun loppuvuosista vuoteen 1971 asti ja on jatkanut valamista jälleen 1980-luvulta alkaen. Hänen valoksiaan on esitelty useissa näyttelyissä.

Cynthia Albritton sai ajatuksen kipsivalosten tekemisestä vuonna 1966 lukionsa kuvaamataidon kotitehtävästä, jossa tuli tehdä kipsivalos jostain kiinteästä kohteesta. Kotitehtäväkseen hän vielä teki valoksen vihanneksesta mutta ryhtyi ystävättärensä kanssa opettelemaan valosten tekemistä peniksistä ja suunnittelemaan, miten saisi rockmuusikot suostumaan niiden ottamiseen. He ryhtyivät käyttämään itsestään nimitystä "Chicagon Plaster Casters" ('Chicagon Kipsinvalajat') ja päätyivät käyttämään valuaineena alginaattia, jota hammaslääkärit käyttivät ottaessaan hampaista kipsimalleja. Kohteen tehtävänä oli työntää avustajan avulla jähmettynyt peniksensä tyttöjen valmistamaan pinkinväriseen alginaattiin, johon jäi sen kovetuttua muotti, johon veistos myöhemmin valettiin. Ensimmäiset yritykset Monkeesin Peter Torkin ja Procol Harumin Gary Brookerin kanssa epäonnistuivat, sillä tytöt eivät osanneet käsitellä ainetta oikein. Ensimmäisen onnistuneen kipsivaloksensa Cynthia ja hänen kaksi avustajaansa tekivät Jimi Hendrixistä. Sen jälkeen he tekivät valokset monesta muustakin rockmuusikosta. Jotkin valokset tosin epäonnistuivat tai jäivät esittämäänsä kohdetta pienemmiksi toimenpiteen pitkän keston tai alginaatin ennenaikaisen jähmettymisen johdosta.[2]

Rockmuusikko Frank Zappa kiinnostui Cynthian taiteesta ja rohkaisi häntä, mutta hänen kaavailemansa näyttely veistoksista ei koskaan toteutunut.[1]

Vuoden 1971 jälkeen Cynthia Plaster Caster ei enää onnistunut saamaan tunnettuja rockmuusikoita suostumaan kohteekseen, joten hän lopetti valosten tekemisen kymmeneksi vuodeksi ja palasi Los Angelesista kotikaupunkiinsa Chicagoon latojan työhön.[3]

Cynthia palasi valosten tekemiseen 1980-luvulla, ja samalla hän alkoi saada mediahuomiota. Hän oli luopunut veistoskokoelmastaan 1970-luvun alussa mutta sai sen takaisin oikeudenkäynnin kautta 1980-luvun lopussa.[4] Hän on tehnyt valoksia rockmuusikoiden lisäksi myös elokuvantekijöistä ja muista julkkiksista, ja vuonna 2000 hän alkoi tehdä kipsivaloksia naisrokkareiden rinnoista.[5] Hänen valoksiaan on esitelty näyttelyissä New Yorkin ja San Franciscon gallerioissa.[6]

Cynthia Plaster Caster perusti vuonna 2002 Cynthia P. Caster -säätiön, joka avustaa lahjakkaita muusikkoja ja taiteilijoita.[7]

Cynthia Plaster Casterista julkaistiin vuonna 2001 Jessica Villinesin ohjaama dokumenttielokuva Plaster Caster: The Rock & Roll Adventures of Super Croupie Cynthia Plaster Caster.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Des Barres, Pamela: Let's Spend the Night Together: bändäreitä ja takahuoneiden muusia. Suomentanut Lipponen, Tarja. Johnny Kniga, 2009 (alkuteos 2007). ISBN 978-951-0-34169-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Maria Aarnio: Nämä naiset ovat kaikkien aikojen villeimmät bändärit Studio55. 8.9.2011. Viitattu 16.10.2018.
  2. Des Barres 2009, s. 111–119.
  3. Des Barres 2009, s. 125.
  4. Des Barres 2009, s. 125–127.
  5. Rakel Liekki: Rokkitähtien penikset syynissä Anna. 15.6.2007. Viitattu 16.10.2018.
  6. Des Barres 2009, s. 128–129.
  7. Des Barres 2009, s. 128.
  8. Anssi Juntto: Bändäri kipsaa rokkareita takahuoneissa Kaleva. 6.9.2006. Viitattu 16.10.2018.