Costasiella kuroshimae
| Costasiella kuroshimae | |
|---|---|
_(2).jpg){kind=spacer} |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset |
| Pääjakso: | Nilviäiset |
| Luokka: | Kotilot |
| Alaluokka: | Heterobranchia |
| Yläheimo: | Limapontioidea |
| Heimo: | Costasiellidae |
| Suku: | Costasiella |
Costasiella kuroshimae, joka tunnetaan suomennettuna myös nimillä "lehtilisko"[1] ja "merilammas"[2], on pussikielikotiloiden lahkoon kuuluva merietanalaji.
Lajia kutsutaan triviaalisti "merilampaaksi" sen yleisen ulkonäön ja erityisesti selässä olevien, lampaanvillaa muistuttavien lisäkkeiden sille antaman muodon vuoksi. Nimi "kuroshimae" on annettu sille sen ensimmäisen havaintopaikan, japanilaisen Kuroshiman saaren perusteella.[3]
C. kuroshimae kykenee fysiologiseen prosessiin nimeltä kleptoplastia, jossa ne säilyttää syömänsä levän kloroplastit eli viherhiukkaset. Kloroplastien imeminen levistä antaa niille tällöin mahdollisuuden suorittaa epäsuorasti fotosynteesiä.[4]
Lajia on tavattu Japanin Kuroshimassa, Taketomissa, Okinawassa ja Riukiusaarilla.[5]
Lajin kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
C. kuroshimaen koko on yleensä 3 millimetristä 1 senttimetriin.[3][6] Valkoiset, mutta mustakärkiset, sormimaiset tuntosarvet ovat jakautuneet pään molemmille puolille.[3] Silmät ovat Costasiella-suvulle tyypillisesti hyvin lähellä toisiaan ja sijaitsevat tuntosarvien välissä pään yläosassa.[3][6][7] Pään poikki kulkee pituussuunnassa valkeapohjainen ruskea kuvio, joka jakaa sen visuaalisesti kahtia ja joka muuttuu silmien jälkeen leveämmäksi ja tummemmaksi viivaksi. C. kuroshimae on yksi värikkäimmistä pussikielikotiloiden lajeista. Selässä olevan lisäkkeet jakautuvat seitsemään riviin ja peittävät lähes koko lajin rungon. Lisäkkeet ovat vihreitä, koska niissä on klorofylliä, ja niissä on valkoinen kärki.[3][6]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
C. kuroshimae elää useimpien Costasiellidae-heimon jäsenten tavoin Tyynenmeren länsiosan trooppisissa ja subtrooppisissa vesissä eli Filippiineillä, Indonesiassa ja Japanin rannikoilla.[8][9] C. kuroshimae viettää suurimman osan elämästään Avrainvillea-levillä, joita se käyttää ravinnokseen ja joihin se munii enintään 10 metrin syvyydessä.[6][9] Tiedetään myös, että monet lajit saalistavat sitä ja että sillä on kyky autotomoida lisäkkeitään ja erittää limaa puolustautuakseen ja paetakseen vihollisia helpommin. Tällä hetkellä sen ekologiasta on kuitenkin vain vähän tietoa, ja sen elintavoista on vielä paljon harmaata aluetta. Vaikka sen eliniästä luonnossa ei ole tietoja, sen arvioidaan nykyisten vastaavista lajeista saatujen tietojen perusteella elävän noin 2-vuotiaaksi.[9]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
C. kuroshimae syö pääasiassa Avrainvillea-levää, mutta toisinaan myös Rhipilia- ja Pseudochlorodesmis-levää. Se pystyy paikantaa ravintonsa tuntosarvissaan sijaitsevien erityisten kemoreseptorien avulla.[6]
C. kuroshimae pystyy erottamaan klorofyllin levistä, joita se syö. Tämä edellyttää nautittujen plastidien viivästynyttä pilkkomista, ja ne varastoidaan lyhytaikaisesti sen selän lisäkkeisiin. Tämän lajin lisäkkeissä on suuri, läpikuultava pinta, ja nämä ominaisuudet on ehkä valittu helpottamaan fotosynteettistä toimintaa. Tätä kloroplastien sitomista kutsutaan kleptoplastiaksi. Joidenkin tutkimusten mukaan se voisi tarjota lajille lisäenergiansaannin ja antaa sille mahdollisuuden selviytyä kymmenen päivää ilman ravintoa. Plastidit olisivat energiavarasto, jota fotosynteesi tulisi lisäämään ja jonka tuotteet ovat käytettävissä vasta sen jälkeen, kun ne on hajotettu vanhenemisen tai ruoansulatuksen kautta. Muissa tutkimuksissa on kuitenkin esitetty, että klorofylli ei olisi aktiivinen C. kuroshimae -lajissa eikä lisäisi sen elinikää nälänhädän aikana.[10][11][12]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
C. kuroshimae on hermafrodiitti, ja sen hedelmöitys tapahtuu sisäisesti. Laji laskee munat spiraalimaisesti levään laskeutuvassa nauhassa. Nämä rakenteet voivat sisältää jopa 500 munaa. Kuoriuduttuaan munista vapautuu toukkia, joista muodonvaihdoksen jälkeen kehittyy aikuisia yksilöitä.[6][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ These Cute Sea Slugs Are The Sheep Of The Sea IFLScience. 31.7.2015. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Ameena Schelling: Sheep Of The Sea Are Cutest Slugs We've Ever Seen The Dodo. 21.7.2015. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Ichikawa, Marina: Saccoglossa (Opisthobranchia) from the Ryukyu Islands, s. 132-133. Seto Marine Biological Laboratory, 1993. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.9.2023). doi:10.5134/176229.
- ↑ Katharina Händeler, Yvonne P Grzymbowski, Patrick J Krug, Heike Wägele: Functional chloroplasts in metazoan cells - a unique evolutionary strategy in animal life. Frontiers in Zoology, 1.12.2009, 6. vsk, s. 28. PubMed:19951407. doi:10.1186/1742-9994-6-28. ISSN 1742-9994. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Jensen, Kathe R: Biogeography of the Sacoglossa (Mollusca, Opisthobranchia). Bonner Zoologische Beiträge, 2006, 55. vsk, s. 255-281. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f Yonow, Nathalie: Sea Slugs: Unexpected Biodiversity and Distribution. The Red Sea, 2015, s. 531–550. Springer. doi:10.1007/978-3-662-45201-1_30. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.9.2023.
- ↑ Jensen, Kathe R., et al.: A review of taxonomy and phylogenetic relationships in the genus Costasiella (Heterobranchia: Sacoglossa), with a description of a new species. Journal of Molluscan Studies, 2014, 80. vsk, nro 5, s. 562–574. Oxford University Press. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Espinoza, Erika, et al.: Molecular Data Reveal an Undescribed Cryptic Species of Costasiella Pruvot-Fol, 1951 (Euthyneura: Sacoglossa: Limapontidae) in the Bahamas. American Malacological Bulletin, 2014, 32. vsk, nro 2, s. 173-182. BioOne. doi:10.4003/006.032.0208. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d Swennen, C.: COSTASIELLA CORONATA, NEW SPECIES, AND A REVISED DIAGNOSIS FOR THE FAMILY COSTASIELLIDAE (MOLLUSCA: OPISTHOBRANCHIA: SACOGLOSSA). THE RAFFLES BULLETIN OF ZOOLOGY, 2007, 55. vsk, nro 2, s. 355–362. National University of Singapore. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Christa, G., et al.: Functional kleptoplasty in a limapontioidean genus: phylogeny, food preferences and photosynthesis in Costasiella, with a focus on C. ocellifera (Gastropoda: Sacoglossa). Journal of Molluscan Studies, 2014, 80. vsk, nro 5, s. 499–507. Oxford University Press.
- ↑ Yamamoto, Y., et al.: Identification of photosynthetic sacoglossans from Japan. Encocytobiosis Cell Res., 2009, nro 19, s. 112-119. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Händeler, K., et al.: Functional chloroplasts in metazoan cells - a unique evolutionary strategy in animal life. Frontiers in Zoology, 2009, 6. vsk, nro 28. doi:10.1186/1742-9994-6-28. Artikkelin verkkoversio.
|