Constantin Brâncoveanu
Constantin Brâncoveanu (1654 – 15. elokuuta 1714) oli Valakian ruhtinas vuodesta 1689 kuolemaansa saakka. Valakia oli tuolloin osa Osmanien valtakuntaa.
Brâncoveanu syntyi Craioveștin pajarisuvun kartanossa Brâncovenissa. Hän kasvoi setänsä Constantin Cantacuzinon talossa. Hän sekaantui setänsä ja ruhtinas Șerban Cantacuzinon väliseen valtataisteluun ja nousi valtaistuimelle jälkimmäisen kuoltua oudoissa olosuhteissa. Alun perin setä tuki häntä, mutta myöhemmin he ajautuivat väkivaltaiseen kilpailuun. Brâncoveanu karkotti Constantinin, joka alkoi ajaa poikaansa Ștefan Cantacuzinoa Valakian ruhtinaaksi kilvoitellen Osmanien valtakunnan suosiosta Brâncoveanun kanssa.
Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brâncoveanu oli suuri kulttuurin tukija ja hänen hallintonsa aikana Bukarestiin perustettiin kirjapaino, joka Anthim Iberialaisen johdolla painoi romanialaisia, kreikkalaisia, slaavilaisia, arabialaisia, turkkilaisia ja georgialaisia teoksia. Hänen aikanaan Valakiaan rakennettiin lukuisia uusia julkisia rakennuksia sekä kirkkoja ja temppeleitä eri uskontojen edustajille. Hänen hallintonsa aikainen rakennustyyli on nimetty hänen mukaansa brâncovenesque-tyyliksi. Kulttuuri- ja rakennusprojektit lisäsivät valtakunnan kuluja ja siksi myös osmanihallinnon verotuspainetta alueella.
Verojen nousu Valakiassa vuorostaan vaikutti Brâncoveanun pyrkimyksiin itsenäistää ruhtinaskuntansa. Hän pyrki luomaan osmanihallinnon vastaisia salaisia liittolaissuhteita aluksi Habsburgeihin ja sittemmin Pietari Suuren Venäjään.
Venäjän–Turkin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän–Turkin sodan alettua Pietari joukkoineen marssi Valakian pohjoisen naapurin Moldovan alueelle. Brâncoveanu alkoi pelata erittäin riskialtista poliittista peliä tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Moldovan ruhtinas Dimitrie Cantemir oli Brâncoveanun vanha kiistakumppani, jonka ruhtinaskauden Brâncoveanu oli onnistunut keskeyttämään suostuttelemalla pajareita ja osmaneita valitsemaan tilalle hänen vävypoikansa Constantin Ducan. Cantemir oli kuitenkin saanut valtaistuimensa takaisin Ducan suistettua hallintonsa talouden heikkoon tilaan.
Venäläisarmeijan saapuessa Brâncoveanu neuvotteli valakialaisten loikkaamisesta Pietari Suuren joukkoihin. Tsaari, jonka armeija ei ollut kovin suuri lahjoi ruhtinasta useilla lahjoilla. Tieto tästä kantautui osmanihallitsija sulttaani Ahmed III:lle, joka määräsi Cantemirin vangitsemaan kapinoijan joko elävänä tai kuolleena. Samaan aikaan tahollaan vastaavia ajatuksia omannut Cantemir oli luonut oman liittolaissuhteensa Pietarin kanssa ja hän päättikin loikata Venäjän keisarin puolelle. Brâncoveanu, jonka motiivit Valakian itsenäistämiseen olivat todennäköisesti olleet enemmän vaurauteen sidotut, kuin ihanteikkaat, päätti yrittää pysytellä voittajan puolella kävi miten kävi.
Brâncoveanu keräsi joukkonsa Moldovan rajan lähellä olevaan Urlațiin. Siellä hän valmistautui kahdenlaiseen tulevaisuuteen. Mikäli Pietarin joukot marssisivat Valakiaan hän voisi tarjota apuaan tsaarille, ollen samalla valmis osmanien vastahyökkäyksen tukemiseen, mikäli kohtalo olisi edullisempi Istanbulin vallalle. Kun osa hänen pajareistaan vaihtoi leiriä Pietarin puolelle hän näki tarpeelliseksi viimein valita puolensa ja palautti vaivihkaa tsaarilta saamansa lahjat.
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osmanihallinto oli kuitenkin selvillä hänen uskaliaasta pelistään. Pietarin hävittyä sodan Ahmed III suisti Brâncoveanun vallasta ja vangitsi hänet Istanbulissa olevaan Yedikulen linnakkeeseen. Siellä häntä kidutettiin, jotta hän paljastaisi piilottamansa omaisuuden. Hän ja neljä hänen poikaansa mestattiin 15. elokuuta 1714 yhdessä päärahastonhoitaja Enache Văcărescun kanssa.
Văcărescun sihteerin Anton Maria Del Chiaron mukaan teloitettujen päät ripustettiin seipäiden nokkiin ja niitä kuljetettiin ympäri Istanbulia. Kansa olisi tarinan mukaan kuitenkin osoittanut mieltään tätä vastaan, jolloin ruumiit oli määrätty heitettäväksi Bosporinsalmeen, josta kristityt kalastajat olisivat poimineet ne haudattavaksi Halchin luostariin.
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osmanien valtakunta asetti Valakian pajarihallinnon tilanne kreikansukuiset fanariootit.
Brâncoveanun koko hallinnon aika mustamaalautui juonittelun vuoksi aikalaishistoriankirjoituksessa, jonka tekijöihin lukeutui myös hänen vastustajansa Dimitrie Cantemir kirjoissaan Historia Hieroglyphica ja Historia Incrementorum atque Decrementorum aulae Othomanicae.
Kuolemansa vuoksi ortodoksinen kirkko pitää Brâncoveanua ja hänen poikiaan marttyyreina. Kirkon mukaan osmanit yrittivät kääntää heitä muslimeiksi ja teloittivat nämä epäonnistuttuaan. Heidät julistettiin marttyyripyhimyksiksi 1992.
Piteștissä oleva Constantin Brâncoveanun yliopisto on nimetty hänen kunniakseen.
| ||||||||||||||
