City Ice Boat
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
City Ice Boat oli sarja varhaisia yhdysvaltalaisia jäänmurtajia. Erityisesti City Ice Boat No. 1 on ansainnut paikkansa jäänmurtajien historiassa, sillä se oli maailman ensimmäinen varta vasten jäänmurtajaksi rakennettu laiva, joka valmistui vuonna 1837. Tätä puista siipirataslaivaa seurasi samanniminen rautalaiva ja myöhemmin vielä numerot 2 ja 3 saaneet kaimat.
City Ice Boat No. 1 (1837)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pennsylvanian osavaltiossa sijaitsevasta Philadelphian kaupungista muodostui 1830-luvulla tärkeä rautatieliikenteen solmukohta. Sieltä oli hyvä yhteys valtamereen kaupungin sivuitse virtaavaa Delaware-jokea pitkin. Joen jäätyminen ankarina talvina pysäytti kuitenkin kaupankäynnin ja tavaroiden kulun lähes kokonaan. Jää tarjosi kyllä ihmisille monenlaisia huvittelumahdollisuuksia, mutta laivat se sitoi paikoilleen. Höyrykoneen voimalla kulkeva siipirataslaiva pystyi pilkkomaan jäätä pidentäen näin liikennöintikautta ja sellaisen Philadelphian kaupunki päätti rakennuttaa.
Maaliskuussa 1837 muodostettiin johtokunta (Trustees of Ice Boats), johon valittiin kaksitoista kaupungin huomattavinta kauppiasta. Heidän tehtävänsä oli valvoa laivan rakentamista, sen liikennöintiä ja määrätä maksut sen käytöstä. Tämän puisen laivan rakensi Vandusen & Birely -veistämö ja se laskettiin vesille elokuussa 1837. Aluksen pituus oli 53,1 metriä ja leveys siipirattaiden suojien kohdalla 17,5 metriä. Muualla laivan suurin leveys oli 8 metriä ja sen syväys oli 3,05 metriä. Aluksen kaksi 250 hevosvoimaista, philadelphialaisen Mathias Baldwinin rakentamaa höyrykonetta pyörittivät aluksen laidoilla olleita rautavahvisteisia puisia siipirattaita. City Ice Boat No. 1 aloitti jäiden pilkkomisen joulukuussa 1837 varmistaen näin kulkuyhteyden Philadelphian satamasta joelle. Alus toimi tehtävässään vuoteen 1865, jolloin se korvattiin samannimisellä rautalaivalla.
City Ice Boat No. 1 (1866)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen rakensi philadelphialainen William Cramp & Sons Ship and Engine Building Company ja se sai telakkanumerokseen 147. Tämä rautainen alus luovutettiin kaupungin käyttöön helmikuussa 1866 ja sen kapteenina toimi L. H. Schellinger. Alus, jonka bruttovetoisuus oli 325, toimi edeltäjänsä tavoin Philadelphian satamassa. Vuonna 1917 alus muutettiin ruoppaajaksi.
City Ice Boat No. 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämänkin aluksen rakensi raudasta William Cramp & Sons Ship and Engine Building Company telakkanumerolla 153. Alus, jonka bruttovetoisuus oli 458, luovutettiin vuonna 1867 Philadelphian kaupungille, joka hylkäsi sen vuonna 1955.
City Ice Boat No. 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Aluksen rakensi raudasta John H. Dialoguen (1828–1898) ja Randolph Woodin (?–1874) yritys River Iron Works, joka toimi joen vastarannalla olevassa, mutta New Jerseyn puolella sijaitsevassa Camdenissa. Vesillelasku tapahtui 5. marraskuuta 1873 ja luovutus kaupungin käyttöön seuraavan vuoden puolella. Alus juuttui Delaware-joen ahtojäihin helmikuussa 1905, jäät veivät sen päin hylkyä ja murtaja upposi. On hyvin harvinaista, että jäänmurtaja uppoaa jäiden vuoksi.
Numero kahta ja numero kolmea käytettiin jään pilkkomisen ohella toisten alusten avustamiseen ja hinaamiseen. Ne toimivat Delaware-joen ja Delawarenlahden lisäksi myös läheisillä rannikkoalueilla. Alusten hallinnointi siirrettiin vuonna 1887 yleisten töiden osaston alaiselle jäälaivavirastolle. Vuonna 1907 virasto siirrettiin osaksi kaupungin Laituri-, satama- ja lauttaosastoa. Vanhuutensa alukset viettivät suureksi osaksi ruoppaustöissä, koska jäätä esiintyi Delaware-joessa yhä harvemmin.