Carinhall

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Franz von Stuck: Taisteleva Amatson (1897) sijaitsi aiemmin Carinhallissa, nykyisin Eberswaldessa.
Adolf Hitler ja Hermann Göring Carin Göringin hautajaiskulkueessa Carinhallissa 19. kesäkuussa 1934.
Göring tervehtimässä SS-upseeria Carinhallissa.
Carinhall raunioina, 1947.

Carinhall oli Hermann Göringin maaseutuasunto ja metsästyslinna[1]. Se rakennettiin suurelle metsästystilalle Berliinin koillispuolelle Schorfheideen Großdöllner Seen ja Wuckerseen väliin Brandenburgin pohjoisosaan.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Göringin ensimmäisen vaimon, ruotsalaisen Carin Göringin (1888–1931) mukaan nimettyä residenssiä rakennettiin vuodesta alkaen 1933 mittasuhteiltaan valtavaksi mutta muistuttamaan metsästyslinnaa. Sen pääarkkitehti oli Werner March, joka suunnitteli Berliinin olympiastadionin[3]. Carin Göringin ruumis siirrettiin vuonna 1934 alkuperäisestä hautapaikasta Ruotsista Carinhallin alueelle. 1951 löytyi luuranko jota pidettiin Carin Göringin luurankona, ja se vietiin Ruotsiin. 1990-luvulla Karinhallista löytyi kuitenkin toinen luuranko, joka dna-tutkimuksissa on osoitettu Carin Göringin luurangoksi. Se on haudattu Ruotsiin.[4]

Carinhallissa järjestettiin 10. huhtikuuta 1935 Göringin hääjuhla, kun Göring vihittiin toisen vaimonsa, näyttelijä Emmy Sonnemannin kanssa.[5]

Carinhalliin päätyi runsaasti saksalaisten eri puolilta miehitettyä Eurooppaa ryöstämiä taideaarteita.[2]

Kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Görin räjäytytti Carinhallin[1] 28. huhtikuuta 1945 estääkseen sitä joutumasta lähestyvän puna-armeijan käsiin.[6] Taideaarteet oli siirretty etukäteen Berchtesgadeniin[7].

Jäljellä on rauniot, muutamia perustuksia[6] ja mahtavat portit.[8]

Carinhallin portti.

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 ilmestynyt kirja Görings Reich: Selbstinszenierungen in Carinhall[9] herätti uuden kiinnostuksen Carinhallia kohtaan. Paikalle tuli aarteenetsijöitä, ja paikasta pelättiin tulevan uusi natsien pyhiinvaelluspaikka.[10] Brandenburgin osavaltionhallinto määräsi Göringin vaimon haudan hävitettäväksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Carinhall Sotahistoriallinen seura. Viitattu 2.10.2017.
  2. a b Görings Carinhall rbb24. 27.9.2016. Viitattu 2.10.2017. (saksaksi)
  3. Werner March Oxford Reference. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi) (Archive.org)
  4. Carin Göring identified igp.uu.se. 20.12.2012. Viitattu 5.10.2017. (englanniksi)
  5. Hermann Göring Britannica Online. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)}
  6. a b Feeling lucky? The Sun. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)
  7. Hermann Göring's art collection goes online Lootedart.com. 21.6.2012. Viitattu 5.10.2017.
  8. Nazi architecture, then and now The Guardian. 2.6.2016. Viitattu 5.10.2017.
  9. Volker Knopf ja Stefan Martens, Görings Reich: Selbstinszenierungen in Carinhall. Ch. Links Verlag, Berlin 1999.
  10. Berliners open treasure chest of evil, The Times, 28.9.1999 (Arkistoitu versio)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]