Cape Canaveral Air Force Station Space Launch Complex 17

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Space Launch Complex 17
Kompleksi 17 helmikuussa 2007 ennen THEMIS-satelliittikonstellaation laukaisua.
Kompleksi 17 helmikuussa 2007 ennen THEMIS-satelliittikonstellaation laukaisua.
Laukaisukeskus Cape Canaveral AFS
Sijainti 28°26′48″N, 80°33′58″W
Lyhenne SLC-17
Käyttäjä NASA
USAF
Pienin/suurin inklinaatio 28° – 57°
SLC-17A:n laukaisuhistoria
Status ei käytössä
Laukaisut 161[1]
Ensimmäinen 30. elokuuta 1957[1]
PGM-17 Thor
Viimeisin 24. maaliskuuta 2009[2]
Delta II / GPS IIR
Raketit PGM-17 Thor
Thor-Able
Thor-Delta
Thor DSV-2D
Delta A/B/C/D/E/G/L/M/N
Delta 2000
Delta 3000
Delta II
SLC-17B:n laukaisuhistoria
Status ei käytössä
Laukaisut 164[1]
Ensimmäinen 25. tammikuuta 1957
PGM-17 Thor
Viimeisin 10. syyskuuta 2011[1]
Delta II / GRAIL
Raketit PGM-17 Thor
Thor-Able-Star
Thor-Delta
Thor DSV-2F
Thor DSV-2G
Delta A/B/C/E/G
Delta 1000
Delta 2000
Delta 3000
Delta 4000
Delta II
Delta III

Cape Canaveral Air Force Station Space Launch Complex 17 (SLC-17), aiemmin Launch Complex 17 (LC-17) oli rakettien laukaisukompleksi Cape Canaveral Air Force Stationissa Floridassa. Kompleksia on käytetty vuosina 1958–2011 Thor- ja Delta-rakettien laukaisuihin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delta 1000 -raketti laukaisee Explorer 49 -avaruusluotaimen.
STSS-Demo -hyötykuorman laukaiseen Delta II -raketin moottorit käynnistyvät 25. syyskuuta 2009.

Alustan rakentaminen alkoi huhtikuussa 1956, ja alusta valmistui saman vuoden marraskuussa. Kummankin alustan rakentamiseen kului noin 3,5 miljoonaa dollaria.[3] Ensimmäinen PGM-17 Thor -ohjus laukaistiin 25. tammikuuta 1957[3][4][5] kompleksin alustalta 17B. Lento päättyi tosin raketin pudottua takaisin laukaisualustalle ja räjähdettyä. A-alustan ensimmäinen laukaisu tapahtui yli puoli vuotta myöhemmin 30. elokuuta 1957.[1] Huhtikuusta 1958 alkaen A-alustaa käytettiin erilaisten luotainten ja satelliittien laukaisuun, ja saman vuoden elokuussa siirryttiin päivitettyyn Thor-Able I -rakettiin, joka laukaisi muun muassa kolme Pioneer-luotainta. Muita alustalta laukaistuja hyötykuormia olivat muun muassa Explorer, Transit, ja TIROS-satelliitit. Tammikuussa 1959 siirryttiin jatkokehitettyyn Thor-Able II -rakettiin, ja huhtikuussa 1960 tästä edelleen kehitettyyn Thor-Ablestariin.[3] Ensimmäinen kiertoradan saavuttanut lento tapahtui 13. huhtikuuta 1960, kun Thor-Ablestar -raketti vei Transit 1B -satelliitin kiertoradalle.[1]

Alustojen muutostyöt Delta-laukaisuja varten käynnistyivät 1960-luvun alulla. Ensimmäinen Delta-raketti nousi A-alustalta 13. toukokuuta 1960. Raketti laukaisi tuolloin Telestar 1:n, josta tuli ensimmäinen kaupallinen tietoliikennesatelliitti. B-alustan ensimmäinen Delta-laukaisu tapahtui muutama vuosi myöhemmin 1. heinäkuuta 1962. Kompleksia käytettiin syyskuusta 1963 helmikuuhun 1965[3] kaikkiaan kuuteen ASSET-paluukapselin koelaukaisuun. Kapselin oli tarkoitus demonstroida X-20 Dynasoar -projektiin liittyviä teknologioita.[1] ASSET-ohjelman päätyttyä alusta siirtyi Yhdysvaltain ilmavoimilta NASAlle. Alusta siirtyi takaisin ilmavoimille vuonna 1988 Delta II -lentoja varten. Ensimmäinen Delta II -laukaisu tapahtui 14. helmikuuta 1989 SLC-17A:lta ja 14. helmikuuta 1990 SLC-17B:ltä.[3]

Alustan suojabunkkerin käyttö päättyi Delta II -raketille 17A-alustalla sattuneen onnettomuuden jälkeen,[3] ja lennonjohto siirtyi edellisen vuoden kesäkuussa valmistuneeseen uuteen, Delta III:a varten rakennettuun lennonjohtokeskukseen.[6] B-alusta modifioitiin vuonna 1997 Delta III -laukaisuja varten.[3] Raketti tosin tuhoutui kahdella ensimmäisellä laukaisullaan ja epäonnistui massasimulaattorin viemisessä halutulle radalle kolmannella lennollaan, minkä jälkeen raketin jatkokehityksestä luovuttiin. B-alusta oli Delta III:a varten tehtyjen modifikaatioiden ansiosta ainoa alusta, jolta pystyttiin laukaisemaan raskaampi Delta II Heavy -raketti, jolla laukaistiin muun muassa Mars-mönkijät Spirit ja Opportunity.[1] SLC-17A:n viimeinen laukaisu tapahtui 24. maaliskuuta 2009, kun Delta II -raketti laukaisi GPS IIR -satelliitin kiertoradalle.[2] SLC-17B:n viimeinen laukaisu tapahtui 10. syyskuuta 2011, kun Delta II laukaisi NASAn GRAIL-kuumission avaruuteen.[1] Alustan suojabunkkerin purkutyöt päättyivät joulukuussa 2013.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Graham, William: Delta II launches with moon-bound GRAIL spacecraft nasaspaceflight.com. 10.9.2011. NASASpaceflight. Viitattu 2.3.2016. (englanniksi)
  2. a b Graham, William: Delta II launches penultimate GPS-IIR satellite nasaspaceflight.com. 24.3.2009. NASASpaceflight. Viitattu 2.3.2016. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h Launch Complex 17 afspacemuseum.org. Air Force Space and Missile Museum. Viitattu 2.3.2016. (englanniksi)
  4. About Launch Complex 17 ksc.nasa.gov. NASA. Viitattu 2.3.2016. (englanniksi) (archive.org)
  5. Rhian, Jason: Cape Canaveral’s Space Launch Complex 17’s historic career draws to a close spaceflightinsider.com. 30.12.2013. Spaceflight Insider. Viitattu 2.3.2016. (englanniksi)
  6. Space Launch Complex 17 spaceflightnow.com. Spaceflight Now Inc. Viitattu 2.3.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]