Bilibino

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bilibino
Билибино
Ilmakuva kaupungista
Ilmakuva kaupungista
vaakuna
vaakuna
Tšukotkan sijainti Venäjän itäosissa, alla kaupungin sijainti alueella
Tšukotkan sijainti Venäjän itäosissa, alla kaupungin sijainti alueella

Bilibino

Koordinaatit: 68.0567°N, 166.4527°E

Valtio Venäjä
Autonominen piirikunta Tšukotka
Piiri Bilibino
Perustettu 1955
Kaupungiksi 1993
Väkiluku (2010) 5 300
Aikavyöhyke UTC+12 (MSK+9)
Postinumero 689450[1]
Suuntanumero(t) +7 42738[2]









Bilibino (ven. Били́бино) on kaupunki Tšukotkan autonomisessa piirikunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Kolyman vesistöön kuuluvien Karalvejem ja Bolšoi Kepervejem -jokien yhtymäkohdassa 653 kilometriä Anadyristä luoteeseen. Kaupunki on Bilibinon piirin keskus.[3]

Paikkakunta on saanut alkunsa Karalvejemin kultakaivoksen yhteyteen vuonna 1955 perustetusta asutuksesta. Se on nimetty Tšukotkan kultaesiintymät löytäneen geologi Juri Bilibinin mukaan.[3] Vuonna 1958 Bilibino sai kaupunkimaisen taajaman statuksen, vuonna 1961 siitä tuli Bilibinon piirin hallinnollinen keskus ja vuonna 1993 kaupunki.[4] Vuonna 1989 kaupungin väkiluku oli jo lähes 15 600.[5] Väkiluku kuitenkin putosi liki kaksi kolmasosaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisenä vuosikymmenenä.[6] Vuonna 2010 Bilibinossa asui yhä 5 503 henkeä.[7]

Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheinen taulukko kuvaa Bilibinon väkiluvun kehitystä vuosina 1959–2010 suoritettujen väestönlaskentojen mukaan.

Vuosi Bilibinon asukasluku Taajaman asema
1959 [8] 635 kaupunkityyppinen taajama
1970 [9] 10 693 kaupunkityyppinen taajama
1979 [10] 12 711 kaupunkityyppinen taajama
1989 [5] 15 558 kaupunkityyppinen taajama
2002 [6] 6 181 kaupunki
2010 [7] 5 506 kaupunki

Bilibinosta on talvitie Kolymajoelle Zeljonyi Mysiin sekä Itä-Siperian meren rannalla sijaitsevaan Pevekin satamaan. Lentokenttä sijaitsee Kepervejemin kylässä, jonne johtaa 36 km pituinen ympärivuotinen maantie.[11] Talous perustuu kultaa tuottavaan kaivosteollisuuteen. Lähistöllä on Bilibinon ydinvoimala, joka tuottaa lämpöä kaupungille ja noin 75 % alueen sähköstä.[4]

Kaupungissa toimii kaksi lastentarhaa ja kaksi keskikoulua, lasten luomistyön keskus ja ammattikoulu.[4] Kulttuurilaitoksia ovat lasten taidekoulu, vapaa-ajan ja kansantaiteen keskus, kirjastolaitos sekä kotiseutumuseo.[12] Paikallislehtenä ilmestyy Zolotaja Tšukotka (”Kultainen Tšukotka”).[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tšukotski avtonomnyi okrug: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  2. Tšukotski avtonomnyi okrug: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  3. a b Severnaja entsiklopedija, s. 96. Moskva: Jevropeiskije izdanija, 2004. ISBN 5-98797-001-6.
  4. a b c Bilibinski munitsipalnyi raion: Istorija Bilibinskogo raiona bilchao.ru. Viitattu 8.10.2010. (venäjäksi)
  5. a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  6. a b demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  7. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  8. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  9. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  10. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  11. Gorod Bilibino bilibino.com. Viitattu 8.10.2010. (venäjäksi)
  12. Bilibinski munitsipalnyi raion: Kultura i iskusstvo bilchao.ru. Viitattu 8.10.2010. (venäjäksi)
  13. Segodnja v svet vyšel 5000-nyi nomer Bilibinskoi raionnoi gazety ”Zolotaja Tšukotka” chukotken.ru. Viitattu 8.10.2010. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]