Białystokin voivodikunta (1975–1998)
| Białystokin voivodikunta Województwo białostockie |
|
|---|---|
 Sijainti Puolan kartalla. |
|
| Valtio | Puola |
| Perustettu | 1975 |
| Lakkautettu | 1998 |
| Hallinto | |
| – hallinnon tyyppi | voivodikunta |
| – hallinnollinen keskus | Białystok |
| Pinta-ala | 10 055[1] km² |
| Väkiluku (1998) | 701 373 |
Białystokin voivodikunta (puol. województwo białostockie) oli vuosina 1975–1998 yksi Puolan 49 voivodikunnasta. Sen hallintokeskus oli Białystok. Vuoden 1975 lopussa alueen väkiluku oli 618 046 ja vuoden 1998 lopussa 701 373. Vuoden 1999 hallintouudistuksessa Białystokin voivodikunnasta tuli osa nykyistä Podlasian voivodikuntaa. Sen alue kuului vuosina 1944–1975 yhdessä Łomżan ja Suwałkin voivodikuntien alueiden kanssa vanhaan Białystokin voivodikuntaan.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Województwo podlaskie w niepodległej Polsce w świetle danych statystycznych (pdf) (koneelle automaattisesti latautuva tiedosto) 2018. Białystokin tilastokeskus. Viitattu 1.9.2022. (puolaksi, englanniksi)
- ↑ Białostockie województwo Encyklopedia Internautica. Viitattu 1.9.2022. (puolaksi)
Biała Podlaska • Białystok • Bielsko-Biała • Bydgoszcz • Chełm • Ciechanów • Częstochowa • Elbląg • Gdańsk • Gorzów • Jelenia Góra • Kalisz • Katowice • Kielce • Konin • Koszalin • Krakova • Krosno • Legnica • Leszno • Lublin • Łomża • Łódź • Nowy Sącz • Olsztyn • Opole • Ostrołęka • Piła • Piotrków • Płock • Poznań • Przemyśl • Radom • Rzeszów • Siedlce • Sieradz • Skierniewice • Słupsk • Suwałki • Szczecin • Tarnobrzeg • Tarnów • Toruń • Wałbrzych • Varsova • Włocławek • Wrocław • Zamość • Zielona Góra