Attribuutio
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: ei tarkoita "ihmisen toiminnan tai tapahtumien selittämistä" |
Attribuutio tarkoittaa psykologiassa omasta tai toisen ihmisen toiminnasta tehtyä tulkintaa, syypäätelmää. Attribuutioilla pyritään selittämään tai tulkitsemaan mikä aiheutti tietyn käyttäytymisen ja kuka tai mikä siitä on vastuussa. Attribuointi on usein tiedostamatonta. Ihmisellä on myötäsyntyinen tarve tulkita käyttäytymisen tai tapahtuman johtuvan jostakin tietystä syystä sen sijaan, että sen uskottaisiin olevan sattumanvaraista. Fritz Heider jakaa attribuution kahteen, sisäiseen ja ulkoiseen. Sisäinen attribuutio liittyy aina henkilöön, ulkoinen taas tilanteeseen.
Ihmiset tekevät herkästi virheattribuutioita. Attribuution peruserheeksi kutsutaan taipumusta yliarvioida sisäisten tekijöiden vaikutusta käyttäytymiseen. Esimerkiksi on vaikea hyväksyä liikenneonnettomuuden selitykseksi tilannetekijöitä, kun ajoneuvoja kuitenkin ohjaavat ihmiset. Havainnoija-toimija -virheeksi kutsutaan taipumusta yliarvioida sisäisten tekijöiden merkitys toisten käyttäytymistä arvioidessa ja vastaavasti aliarvioida sisäisten tekijöiden merkitystä omaa käyttäytymistä selitettäessä. Esimerkiksi mielellään ajatellaan, että oma ärtymys johtuu ärsyttävistä ympäristötekijöistä, kun taas toisten silmissä henkilöllä itsellään saattaa olla tapana kiukutella turhasta.
Attribuution valokeilavirheessä (Spotlight Effect) on kyse ihmisten taipumuksesta uskoa olevansa jatkuvasti toisten tarkkailun ja huomion kohteena. Tosiasiassa sosiaalisissa tilanteissa ihmisten tarkkaavaisuus hajaantuu, eikä yhteen yksittäiseen yksilöön kiinnitetä kovinkaan paljon intensiivistä huomiota. Edustavuuserheeksi kutsutaan ihmisten taipumusta luoda kattavia yleistyksiä yksittäisten tapausten perusteella. Esimerkiksi Anneli Jäätteenmäki tuli mediassa leimatuksi valehtelijaksi, kun jäi kerran kiinni kyseenalaisesta lausumasta. Päättelyn virheellisyys on siinä, että käyttäytymisen syiden oletetaan olevan sisäisiä, pysyviä ja laaja-alaisia.