Arvo Kauppinen
Arvo Kosti Kauppinen (3. heinäkuuta 1898 Varkaus – 21. toukokuuta 1969) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Pekka Kauppinen ja Maria Helena Korhonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Aune Ellen Havun kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppinen kävi kolme luokkaa Kuopion lyseota ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Haminan suomalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1925. Kaasusuojelukurssi hän suoritti vuonna 1927 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1928.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppinen työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 26. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 2. komppaniaan 5. lokakuuta 1916 ja edelleen 1. konekiväärikomppaniaan 20. helmikuuta 1917 ja 2. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917 alkaen. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppinen astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 sen jälkeen kun hän oli vannonut sotilasvalan ja allekirjoittanut palvelusitoumuksensa. Tämän jälkeen hänet ylennettiin varavääpeliksi. Takaisin Suomeen Kauppinen palasi 18. helmikuuta 1918 jääkärien etujoukon mukonaVaasaan. Suomen sisällissotaan hänet lähetettiin konekiväärikomppanian päälliköksi Virtain pataljoonaan. Virtain pataljoona liitettiin Tampereen valtauksen jälkeen Pohjois-Pohjanmaan rykmentin 3. pataljoonaksi. Kauppinen otti osaa sisällissodan taisteluihin Vaskivedellä, Kurussa, Teiskossa, Viljakkalassa, Ylöjärvellä ja Epilän-Tampereen akselilla sekä rykmentin etenemiseen Savon rintamalta Haminaan (Metsäkylään). Kauppinen haavoittui Epilässä 26. maaliskuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen Kauppinen hakeutui konekiväärikomppanian päälliköksi Vienan-Karjalan retkikuntaan, missä hän palveli 1. heinäkuuta - 30. marraskuuta 1918 välisen ajan ja otti osaa taisteluihin muun muassa Vuokkiniemellä. Sotaretkeltä palattuaan hän toimi Kuopion suojeluskunnan harjoituspäällikön apulaisena 1. joulukuuta 1918 alkaen. Kauppinen astui armeijan palvelukseen 2. huhtikuuta 1919 nuoremmaksi upseeriksi Keski-Suomen rykmenttiin, josta hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1919 alkaen vastaavaan toimeen Kaartin jääkäripataljoonaan. Edelleen hänet siirrettiin 21. kesäkuuta 1920 ase- ja konekivääriupseeriksi Kajaanin sissipataljoonaan ja 31. toukokuuta 1922 komppanianpäälliköksi Viipurin rykmenttiin. Armeijasta Kauppinen erosi 30. elokuuta 1928, mutta astui takaisin palvelukseen 13. helmikuuta 1930 ja hänet sijoitettiin Pohjois-Savon rykmenttiin, missä hän toimi komppanianpäällikkönä. Armeijasta hän erosi jälleen 12. marraskuuta 1930 ja siirtyi maanviljelijäksi kotitilalleen.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppinen osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 39:ssä osallistuen taisteluihin Laatokan koillispuolella, missä hän haavoittui Ruhtimaanmäellä 29. joulukuuta 1939. Välirauhan aikana Kauppinen toimi aliupseerikoulun johtajana Jalkaväenkoulutuskeskus 9:ssä, josta hänet kotiutettiin ja hän siirtyi Vaasan Puuvilla Oy:n palvelukseen. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin aliupseerikoulun johtajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 21:een, mistä hänet kotiutettiin sotavammaisena vuonna 1941 ja hän siirtyi maanviljelijäksi Lapinlahdelle. Hänet haudattiin Lapinlahdelle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.