Arthur Lumley St. George Lyster
| Arthur Lumley St. George Lyster | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1888 Warwickshire |
| Kuollut | 4. elokuuta 1957 Charminster, Dorset |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
ensimmäinen maailmansota toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | vara-amiraali |
| Kunniamerkit | Crown of Italy, MID, DSO, CBE, CVO, CB, KCB |
Arthur Lumley St. George Lyster (27. huhtikuuta 1888 – 4. elokuuta 1957) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston amiraali, joka palveli kummassakin maailmansodassa. Hän oli Arthur Edward Lysterin vanhin poika.
Lumley Lyster astui 15. syyskuuta 1902 laivaston palvelukseen. Hän palveli ensimmäisessä maailmansodassa 6. Kevyt risteilijäviirikössä sekä Suuressa laivastossa. Sota-aikaisista ansioistaan hänet palkittiin DSOlla sekä Italian kruunulla.[1]
Sotien välillä hän palveli 1919 HMS Renownilla. Hänet siirrettiin 28. joulukuuta 1922 1. Taistelulaivaviirikön tykistöupseeriksi Atlantin laivastoon HMS Barhamille, mistä hän siirtyi 8. joulukuuta 1924 Amiraliteettiin vuoden loppuun saakka. Hän palveli Amiraliteetin hankintaosaston johtajanapulaisena 29. joulukuuta 1924 alkaen toukokuuhun 1926.[1]
Hänet siirrettiin 22. marraskuuta 1926 HMS Nelsonille ensimmäiseksi perämieheksi, jossa hän palveli kesäkuuhun 1928. Hänet siirrettiin 8. tammikuuta 1929 hankintaosastolle. 1930-luvun alun hän suoritti erilaisia esiupseerikursseja.[1]
Hänet määrättiin 1932 risteilijä HMS Danaen päälliköksi Länsi-Intian ja Amerikan asemalle. Hänet siirrettiin 11. tammikuuta 1933 Kotilaivaston 5. Hävittäjälaivueen komentajaksi aluksenaan HMS Wallace, mistä tehtävästä hänet siirrettiin maihin 1. toukokuuta 1935.[1]
Hänet määrättiin 7. joulukuuta 1937 Välimeren laivastoon HMS Gloriousin päälliköksi. Hänet siirrettiin 20. joulukuuta 1939 Scapa Flown komentajaksi ylennettynä kontra-amiraaliksi.[1]
Hänet siirrettiin Välimeren laivastoon tukialusten komentajaksi aluksenaan HMS Illustrious. Hänen johdollaan tukialusosasto hyökkäsi Taranton laivastotukikohtaan 11. marraskuuta 1940. Hänet siirrettiin 1941 5. merilordiksi ja laivaston ilmavoimien komentajaksi.[1]
Hänet määrättiin 11. heinäkuuta 1942 Kotilaivaston lentotukialusten päälliköksi aluksenaan HMS Indomitable, mistä hänet vapautettiin helmikuussa seuraavana vuonna.[1]
Hän ei ole sijoitettujen luettelossa heinäkuun 1945 jälkeen. Hän jäi 27. heinäkuuta 1945 eläkkeelle. Hän kuoli 4. elokuuta 1957.[1]