Arakhne

Arakhne Paolo Veronesen maalauksessa vuodelta 1520.

Arakhne (m.kreik. Ἀράχνη, Arakhnē, lat. Arachne) on kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä hahmo, joka väitti olevansa jumalatar Athenea taitavampi kutoja. Athene suuttui tästä Arakhnelle ja muutti tämän maailman ensimmäiseksi hämähäkiksi. Tarun Arakhnesta kertoo Ovidius, ja siksi se liitetään usein Athenen roomalaiseen vastineeseen Minervaan.

Taru Arakhnesta ja Athenesta

Arakhne oli saavuttanut sellaisen taidon kudonta- ja kirjontataiteessa, että nymfit itse lähtivät lehdoistaan ​​ja lähteistään katsomaan hänen töitään. Hänen työnsä ei ollut kaunis vain valmiina, vaan kaunis myös tehtäessä. Hänen käsitellessään villoja, lankoja ja neuloja, olisi voinut luulla, että Athene itse oli opettanut taidot hänelle. Mutta tämän hän kielsi eikä voinut sietää sitä, että tuota neitoa edes pidettiin jumalattaren oppilaana. ”Anna Athenen kilpailla taidoisssaan minun kanssani”, Arakhne sanoi, ”jos tulen lyödyksi, maksan rangaistuksen.” Athene kuuli tämän ja oli tyytymätön. Hän otti vanhan naisen muodon ja meni ja antoi Arakhnelle ystävällisiä neuvoja. ”Minulla on ollut paljon kokemusta”, hän sanoi, ”ja toivon, ettet halveksi neuvojani. Haasta kuolevaiset toverit haluamallasi tavalla, mutta älä kilpaile jumalattaren kanssa. Päinvastoin, neuvon sinua pyytämään häneltä anteeksi, mitä olet sanonut, ja koska hän on armollinen, ehkä hän antaa sinulle anteeksi.”

Minerva ja Arachne. René-Antoine Houassen maalaus vuodelta 1706.

Arakhne lopetti askareensa ja katsoi vanhaa naista vihaisena kasvoiltaan. ”Varaa nuo neuvosi”, sanoi hän, ”tyttärtäsi tai palvelijattartasi varten; omalta osaltani tiedän, mitä sanon, ja kestän sen. En pelkää jumalatarta, anna hänen kokeilla taitojaan, jos hän uskaltaa uskaltaa.” ”Hän saapuu”, sanoi Athene; ja pudottaen naamionsa seisoi nyt tunnistettavana. Nymfit kumartuivat kunnioituksesta, ja kaikki sivulliset painoivat päänsä. Arakhne yksin oli pelokas. Hän punastui ensin ja sitten hän kalpeni. Mutta hän kokosi päättäväisyytensä ja ryntäsi tyhmällä omahyväisyydellä kohti kohtaloaan. Athene ei enää antanut neuvoja. He alkoivat kilpailun. Kumpikin otti paikkansa ja tarttui kangaspuhin.

Athene loi kankaaseensa kohtauksen kilpailustaan ​​Poseidonin kanssa Ateenan hallinnasta. Kaksitoista taivaallista voimaa oli edustettuna. Zeus, painavimpana, istui keskellä. Poseidon, meren hallitsija, piteli kolmikärkeään, joka näytti juuri osuneen maahan, josta hevonen on hypännyt esiin. Athene kuvasi itsensä kypäräpäänä, aigis-kilpi rintansa edessä. Neljässä kulmassa esitettiin tapauksia, jotka havainnollistavat jumalien tyytymättömyyttä julkeisiin kuolevaisiin, jotka olivat uskaltaneet taistella heidän kanssaan. Nämä oli tarkoitettu varoittamaan hänen kilpailijaansa luopumaan kilpailusta ennen kuin on liian myöhäistä.

Arakhne täytti kankaansa aiheilla, jotka oli suunniteltu esittelemään jumalien epäonnistumisia ja virheitä. Yksi kohtaus edusti Ledaa hyväilemässä joutsenta, jollaiseksi Zeus oli naamioitunut, ja toisessa oli Danae tornissa, johon hänen isänsä oli vanginnut hänet, mutta johon jumala pääsi kuitenkin livahtamaan sisään. Vielä kuvattiin Zeuksen pettämässä Europaa häräksi naamioituneena. Eläimen kesyyden rohkaisemana Europa uskalsi nousta sen selkään, minkä jälkeen Jupiter eteni mereen ja ui hänen kanssaan Kreetalle. Hän näytti katsovan kaipavin silmin takaisin rantaan, josta oli lähdössä, ja huutavan tovereitaan apua.

Athene ei voinut olla ihailematta Arakhnen kangasta, mutta tunsi edelleen närkästystä loukkauksesta. Hän kosketti Arakhnen otsaa ja sai tämän tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää. Sitä neito ei kestänyt, vaan meni ja hirtti itsensä. Athene sääli kuitenkin häntä nähdessään hänet riippumassa. ”Elä”, hän sanoi, ”sinä syyllinen nainen!” Arakhne heräsikin eloon, mutta Athene oli muuttanut hänet hämähäkiksi, joka on erinomainen kutoja, mutta on kauneutensa menettänyt.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arakhne Wikimedia Commonsissa