Antonia-palkinto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antonia-palkinto (ruots. Antonia-priset) on taiteellisista ansioista myönnettävä suomenruotsalainen teatteripalkinto, joka jaetaan Hangon teatteritreffien yhteydessä. Voittaja edustaa taiteellista rohkeutta ja moninaisuutta suomenruotsalaisessa teatterissa. Ensimmäinen Antonia-palkinto jaettiin vuonna 2006.

Palkintoraati valitsee voittajan koko näytäntövuoden suomenruotsalaisesta ohjelmistosta. Hangon teatteritreffien hallitus nimeää raadin puheenjohtajan, joka puolestaan valitsee raadin muut jäsenet. Raadin kokoonpano on salainen, kesäkuun palkinnonjakoon saakka. Raati koostuu joka vuosi eri ryhmistä. Antonia-palkintoa ovat olleet jakamassa muun muassa kriitikot, yleisö sekä näyttelijät.[1]

Antonia-palkinto on nimetty Hangon teatteritreffin perustajan, animaatio-ohjaajan sekä taiteilijan Antonia Ringbomin mukaan.

Palkinnot vuosittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2009

Raati koostuu näytelmäkirjailijoista.[2]

2008

Teatteri: Svenska teatern

Näytelmä: Vittra

Käsikirjoitus: Margaret Edson

Ohjaaja: Ulrika Bengts

Ensi-ilta: 17.1.2008

”Valitsimme Vittran, koska se on vahva ja runollinen teksti, joka käsittelee, ei enempää tai vähempää kuin elämää ja kuolemaa. Ohjaus on kokonainen ja älykäs. Esitys osoittaa rohkeutta tarttua vaikeaan aiheeseen, myös mustan huumorin kautta. Pääroolitulkinta on loistava ja vivahteikas - eheän ensembletyöskentelyn kärkenä.”[3]

Näyttelijäraati, puheenjohtaja Paul Olin

Pääroolissa nähtiin Hellen Willberg professori Bearingina.

Nominoidut esitykset 2008: ”Das Fliegende Spektakel” (Fisches Nachtgesang ja Wasa Teater), ”Brevet från Sibirien” (Lilla Teatern), ”Vittra” (Svenska Teatern), ”Caligula” (Viirus), ”Hamlet” (Nya Rampen ja Wasa Teater) ja ”Perfekt” (Teater 90 °).[4]

2007

Teatteri: Teater 90 ° & Sirius Teatern

Näytelmä: Valerie Jean Solanas ska bli president i Amerika [5]

Käsikirjoitus: Sara Stridsberg

Ohjaaja: Maria Lundström

Yleisöraati

2006

Teatteri: Viirus

Näytelmä: No Reaturn

Ohjaaja: Cezaris

Raadin mukaan No Return on muistutus teatterin sisimmästä olemuksesta. Se osoittaa, kuinka hyvä kertomus voi tarjota yleisölle odottamattoman maagisen teatterielämyksen. Lisäksi näytelmä romuttaa psykologisen realismin diktatuuria suomenruotsalaisessa teatterissa.[6]

Kriitikkoraati, puheenjohtaja Tomas Jansson