Anekdoottinen todiste

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Anekdoottinen todiste (joskus "tarinatodiste") tarkoittaa tarinaa tai tietoa, joka ei yksin ole riittävä todiste. Ilmaus "anekdoottinen todiste" voi tarkoittaa kahta eri asiaa:

1. Anekdootti tai kuulopuhe, josta ei varmuudella tiedetä, onko se totta.

2. Todiste, joka on itsessään kelvollinen mutta jota käytetään "todistamaan" liian yleistä väitettä - sellaista, jonka todistaminen vaatisi huomattavasti laajempaa todistusaineistoa. Tämä jälkimmäinen merkitys on suunnilleen sama asia kuin virheellinen yleistys. Esimerkki: "Isoisäni poltti runsaasti tupakkaa ja eli satavuotiaaksi, joten tupakka ei ole vaarallista" on väärin päätelty - siitä voisi sen sijaan päätellä "tupakka ei tapa kaikkia nuorena".

Joskus kuitenkin anekdoottiset todisteet saattavat johtaa tutkijan tekemään oivaltavan hypoteesin (oletuksen), jota hän sitten voi yrittää todistaa oikeaksi tai vääräksi tieteellisellä metodilla.

Jotta yksittäistapauksista voisi päätellä yleisen säännön, pitää yksittäistapauksia olla riittävästi, niiden täytyy olla satunnaisesti valittuja, niistä pitää saada luotettavaa tietoa ja tämän tiedon täytyy tukea juuri esitettyä sääntöä. Tällöinkin on mahdollista, että ilmiölle on jokin toinen selitys.

Psykologien mukaan ihmiset huomaavat helpommin erottuvia tapauksia kuin tyypillisiä esimerkkejä, mikä helposti johtaa vääriin yleistyksiin.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gibson, Rhonda and Zillman, Dolf. (1994). Exaggerated Versus Representative Exemplification in News Reports: Perception of Issues and Personal Consequences. Communication Research, 21(5), s. 603–624.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]