Analepti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Analeptinen lääke on lääketieteessä keskushermostoa stimuloiva aine. Termi "analeptinen" viittaa tyypillisesti hengitystieanalepteihin (esimerkiksi doksapram]in). Analeptit ovat keskushermostoa stimuloivia aineita, jotka sisältävät laajan valikoiman lääkkeitä, joita käytetään masennuksen, tarkkaavaisuushäiriön (ADHD) ja hengityslaman hoitoon. Analeptisia lääkkeitä voidaan käyttää myös kouristuslääkkeinä, ja pienet annokset saavat potilaiden kokemaan lisääntynyttä tietoisuutta, levottomuutta ja nopeaa hengitystä. Näiden lääkkeiden ensisijainen lääketieteellinen käyttö on anestesia-palautusväline tai hätätilanteen hengityslaman hoito. Muita tämän luokan lääkkeitä ovat pretkamidi, kardiatsoli ja niketamidi. Niketamidin käyttö on nyt lopetettu kouristusriskin vuoksi. Analepteja on viime aikoina käytetty ymmärtämään paremmin barbituraatin yliannostuksen hoitoa. Aineiden avulla tutkijat pystyivät hoitamaan tajunnan heikkenemistä ja hengityslamaa.

Analeptejä käytettiin aiemmin barbituraattien yliannostuksen hoitoon, mutta siitä on luovuttu 1990-luvun loppuun mennessä. eräitä analeptejä käytetään tarkkaavaisuushäiriön (ADHD) hoitoon.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wax P.M.: Analeptic use in clinical toxicology: a historical appraisal J Toxicol Clin Toxicol. 1997. Viitattu 13.5.2023.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Analeptic