Siirry sisältöön

Akizuki-luokka (2010)

Wikipediasta
Tämä artikkeli kuvaa Japanin meri-itsepuolustusvoimain hävittäjäluokkaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Akizuki-luokka
Luokkaan kuuluva Fuyuzuki
Luokkaan kuuluva Fuyuzuki
Tekniset tiedot
Uppouma 5 000 t (standardi)
6 800 t (kuormattu)
Pituus 150,5 m
Leveys 18,3 m
Syväys 5,3 m
Nopeus 30 kn
Miehistöä 200
Aseistus
Meritorjunta 1 × 127 mm/62 Mk 45 -tykki
9 × type 90 -merimaaliohjusta
2 × HOS-303 kolmiputkista 324 mm torpedoputkea
1 × SH-60K-helikopteri
RWS 2 × 20 mm Phalanx Block 1B CIWS
Ilmatorjunta 1 × 32 ohjuksen Mk 41 VLS

Akizuki-luokka on Japanin meri-itsepuolustusvoimain neljän hävittäjän muodostama alusluokka, joka on suunniteltu Hyūga- ja Izumo-luokkien helikopterihävittäjien saattajiksi sekä suojaamaan Aegis-järjestelmin varustettuja aluksia, kuten Kongō- ja Atago-luokkia. Tehtävien täyttämiseksi alukset on varustettu torjumaan pinta-aluksia, ilmahyökkäyksiä sekä sukellusveneitä.

Suunnittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusten runko on samankaltainen kuin 30 vuotta aiemmin suunnitelluissa Hatsuyuki-luokan aluksissa kuten kaikissa aiemmissakin yleiskäyttöisissä hävittäjissä sen jälkeen. Kansirakenteina aluksilla on komentosilta, kaksi savuhormia ja takakannella helikopterihangaari ja -laskeutumisalue. Rakenteissa on otettu huomioon tutkapinta-alan pienentäminen samoin kuin komentosillan katolla olevassa mastossa.[1]

Alusten tutkana on monitoimitutka FCS-3A, joka on korvannut aiemmat pyörivät valvontatutkat. Tutkassa on neljä paneeliparia, joissa kussakin on kaksi erikokoista paneelia. Kaksi paneelipareista on asennettu komentosillan etuosaan kattamaan alueet etuoikealla ja -vasemmalla ja toiset kaksi vastaavasti takaaosaan hangaarinkatolle. Hangaariin voidaan sijoittaa kaksi keskiraskasta 10 tonnin helikopteria tai yksi suurempi 15 tonnin helikopteri. Lentokannelle on asennettu Mk 6 RAST järjestelmä helikoptereiden vastaanottamiseen ja siirtämiseen.[1]

Aseistuksesta pääosa on asennettu kometosillan eteen, missä ovat 127 millimetrin Mk 45 Mod 4 62 pituuskaliiperin tykki, 32 siilon Mk 41 VLS järjestelmä ja Phalanx Mk 15 CIWS. Merimaaliohjusten laukaisualustat on sijoitettu savuhormien väliin ja hangaarin katolle toinen Phalanx CIWS. Aluksilla on lisäksi kaksiputkiset torpedojärjestelmät oikealla ja vasemmalla etuosan kansirakenteissa. Tykin kantama on noin 36 kilometriä. VLS-järjestelmän siiloihin voidaan sijoittaa RIM-162 Evolved Sea Sparrow -ohjuksia (ESSM), joita normaalisti on 16 siilossa yhteensä 64 kappaletta. Lopuissa 16 siiloissa on yhteensä 16 ASROC sukellusveneentorjuntaohjusta.[1]

Alusten veneinä on etummaisen savuhormin oikealle puolelle sijoitettu 11-metrinen työvene ja taaemman savuhormin vasemmalle puolelle sijoitettu 7,6 metrin RHIB-kumivene. Kumpikin vene on nostettavissa veteen ja vedestä hydraylisilla nostureilla.[1]

Aluksilla on kaksi konehuonetta, joissa kummassakin on kaksi Rolls-Royce Spey SM1C -kaasuturbiinia. Ne muodostavat COGAG-järjestelmän. Turbiinit pyörittävät kahta akselia ja niissä olevia viisilapaisia säätölapapotkureita. Järjestelmässä oikea akseli on pidempi kuin vasen. Savukaasujen jäähdyttimin varustetut savuhormit on sijoitettu kummankin konehuoneen yläpuolelle. Suunniteltu maksiminopeus on 30 solmua. Päämoottoritilojen välissä on apukoneita varten varattu tila, jolla myös pyritään parantamaan taistelun kestävyyttä. Aluksen sähköntuottoa varten olevat kolme generaattoria on sijoitettu kumpaankin päämoottoritilaan ja kolmas erilliseen sähköntuottohuoneeseen.[1]

Taistelunjohtojärjestelmä (engl. Combat Management System, CMS) OYQ-11 yhdistää eri mitta- ja valvontalaitteiden ilmoitukset, viestijärjestelmän ja asejärjestelmät yhdeksi kokonaisuudeksi. OYQ-11 on kehitetty Hyuga-luokkaan asennetusta OYQ-10:stä. Se hyödyntää hajautettua arkkitehtuuria ja kytketty aluksen NOYQ-11 verkkoon. Taistelunjohtojärjestelmän, FCS-3A monitoimitutkan, OQQ-22 kaikuluotaimen ja NOLQ-3D elektronisen sodankäynnin järjestelmän yhteistoiminta takaa vastaavan toiminnallisuuden kuin Yhdysvaltain laivaston käyttämä Aegis-järjestelmä. OYQ-11:n operaattoreiden käytössä ovat UYQ-7 konsolit.[2]

Alusten Naton FCS3A tutkan suurempien paneeleiden taajuusalue on 4 000-8 000 MHz, mitä käytetään valvontaan. Pienempien paneeleiden taajuusalue on 6 000-11 000 MHz, mitä käytetään ESSM-ohjusten tulenjohtoon. Aluksille sijoitettu järjestelmä on paranneltu versio aiemmasta FCS3:sta, mihin on vaikuttanut perinteisten GaA moduulien vaihto GaN moduuleihin. Lisäksi algoritmeja on parannettu, mikä mahdollistaa myös aluksen tykin käytön tulenjohtojärjestelmän kautta. Alusten tutkajärjestelmää täydentää OPS-20C navigointitutka, jota voidaan käyttää myös lähialueen uhkien seurantaan. Navigointitutkassa on kaksi mastoon sijotettua pientä pyörivää antennia.[2]

NOLQ-3D elektronisen sodankäynninjärjestelmä sisältää sekä uhkien havaitsemisen ja vastatoiminnan havaittuihin uhkiin. Merkittävin mittausjärjestelmä on sijoitettu maston huippuun. Vastatoimintaa varten on kaksi kuusiputkista Mk 137 harhamaalijärjestelmää, jotka kuuluvat Mk 36 SRBOC järjestelmään. Järjestelmä mahdollistaa sekä radioalueen että infrapuna-alueen harhamaalien käytön.[2]

Kohdeilmatorjuntakyvyn lisäksi alukset on varustettu sukellusveneidentorjuntaan, minkä mahdollistavat runkoon sijoitettu ja vedettävä kaikuluotain. Alusten runkoon sijoitettu OQQ-22 kaikuluotain on paranneltu versio Hyuga-luokaan sijoitetusta OQQ-21 kaikuluotaimesta. Luotain toimii sekä aktiivisena että passiivisena ja siitä on poistettu aiemman kaikuluotaimen sivukeilat, mikä hoidetaan vedettävällä OQR-3 kaikuluotaimella. Kaikuluotaimiin on kytketty myös torpedoilta suojautumisjärjestelmä OLQ-1, joka sisältää tyypin 1 torpedoharhamaalin ja kelluvan häirintälähettimen.[2]

Alukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljän ensimmäisen aluksen hankinta vahvistettiin vuosien 2007, 2008 ja 2009 hankintaohjelmissa, joista viimeisessä vahvistettiin kahden aluksen hankinta. Ensimmäisen aluksen hankintahinta oli 74 972 miljoonaa jeniä, toisen 68 987 miljoonaa jeniä ja kahden viimeisen yhteensä 145 101 miljoonaa jeniä.[3]

Akizuki-luokan hävittäjät[4]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Status
JS Akizuki Mitsubishi Heavy Industries, Nagasaki 17. heinäkuuta 2009 13. lokakuuta 2010 14. maaliskuuta 2012
JS Teruzuki Mitsubishi Heavy Industries, Nagasaki 2. kesäkuuta 2010 15. syyskuuta 2011 7. maaliskuuta 2013
JS Suzutsuki Mitsubishi Heavy Industries, Nagasaki 18. toukokuuta 2011 17. lokakuuta 2012 12. maaliskuuta 2014
JS Fuyuzuki Mitsui Engineering & Shipbuilding, Tamano 14. kesäkuuta 2011 22. elokuuta 2012 13. maaliskuuta 2014

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tada, Tomohiko: Akizuki Class Destroyers. Seaforth World Naval Review 2017, 2016, s. 104-119. Barnsley: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-4738-9275-0 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Tada 2016 s. 108-109
  2. ↑ a b c d Tada 2016 s. 110-114
  3. ↑ Tada 2016 s. 117
  4. ↑ Tada 2016 s. 118

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akizuki-luokan hävittäjät
JS Akizuki - JS Teruzuki - JS Suzutsuki - JS Fuyuzuki
Edeltäjä: Takanami-luokka – Seuraaja: -
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Akizuki-luokka_(2010)&oldid=22986187”