Aivoriihi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aivoriihi on luovan ongelmanratkaisun menetelmä, jonka tavoitteena on kehittää suuri määrä luovia ideoita siten että kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat. Periaatteena on, että määrä tuottaa laatua. Mitä enemmän ideoita on sitä todennäköisempää on, että joukossa on hyviä toteuttamiskelpoisia ideoitakenen mukaan?.

Toteutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Määritelmän mukaisesti aivoriihitekniikalla halutaan tuottaa ideoita ongelmiin, joille ei ole yhtä oikeata ratkaisutapaa. Pääsääntönä aivoriihitekniikassa on, että toisen esittämä ideaa ei tule kritisoida, vaan kaikki ajatukset kirjataan muistiin. Näistä ideoista ryhmä karsii keskeisimmät ja luo niistä lopulta kokonaiskuvan tai jonkin ratkaisumallin.

Aivoriihellä on vetäjä ja noin 5–12 hengen ryhmä, joka ideoi. Ensiksi osallistujille esitellään ideoinnin kohteena oleva aihe ja kerrotaan aivoriihen perussäännöt. Ideoida voidaan esimerkiksi istumisjärjestyksessä, jolloin kaikki pääsevät sanomaan mielipiteensä. Jos jollain ei ole ideaa vuorollaan, hän sanoo "ohi".

Vetäjä kirjaa kaikki ideat taululle ja huolehtii, että kukaan ei vielä arvioi ideoita. Kaikki ideat kirjataan, koska niitä pidetään arvokkaina. Tarralappujen käyttäminen auttaa ideoiden jatkokäsittelyä, esimerkiksi ryhmittelyä. Ryhmän vetäjä kannustaa ryhmää parantelemaan muiden ideoita ja yhdistelemään ideoita, niitä kuitenkaan arvostelematta. Lennokkaat ja villit ideat ovat tervetulleita, ja auttavat ryhmää irtaantumaan totutuista ratkaisusta ja ajattelumalleista. Tätä tyypillisesti tarvitaan, jotta löydetään mahdollisimman hyvä ratkaisu. Huumori rentouttaa tunnelmaa.kenen mukaan?

Jotta kaikki ryhmän jäsenet voivat osallistua aivoriiheen, on ohjaajan tehtävänä ohjeistaa ryhmätyöskentely; hän jakaa roolit ja selvittää pelisäännöt. Ohjaajan on oleellista seurata ryhmän toimintaa, tarvittaessa ohjata työskentelyä oikeaan suuntaan ja huolehtia kaikkien ryhmän jäsenten aktiivisesta osallistumisesta. Ongelmatilanteissa ohjaajan tulee kuitenkin antaa ryhmän itse määrittää esille tulleet ongelmat sekä löytää ratkaisut niihin. Tällöin ohjauskeinona voi käyttää aktivoivia kysymyksiä. Periaatteessa aivoriihen toteuttamisessa ohjaaja tarvitsee samoja taitoja kuin ryhmätyöskentelyn ohjaamisessa yleensä.

Ideoiden arviointi ja luokittelu hoidetaan myöhemmin, esimerkiksi äänestämällä ja kalanruotokaavion avulla. Arvostelun lykkääminen myöhemmäksi on hyödyllistä. 12/14 kokeesta osoitti, että jos arvostelua lykätään, saadaan sekä enemmän että parempia ideoita (Virkkala, 1994).

Aivoriihen vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri lähteiden mukaan aivoriihi etenee seuraavalla tavalla:

  • ongelman hahmotus ja määrittely = yleiskuva
  • faktojen selvittäminen aiheesta
  • reunaehtojen ja esteiden hahmottaminen
  • ideointivaihe, jossa opiskelijat esittävät vapaasti ideoitaan, yksi ryhmän jäsenistä toimii kirjurina ja kirjaa kaiken ylös
  • ideoiden karsintavaihe, jossa kirjuri lukee ideat ryhmälle, ryhmä vertailee ja kritisoi ideoita, asiayhteyteen sopimattomat hylätään
  • sopivat ideat jalostetaan, yhdistellään tai niistä syntetisoidaan uusia ideoita
  • ratkaisuvaihe, jossa parhaan ratkaisun löytäminen yhteiseen ongelmaan
  • jatkotyöskentelystä sopiminen

Aivoriihi opetuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivoriihen avulla opiskelijat oppivat yhdessä ideointia, tutustuvat toisiinsa ja myös toistensa ajattelutapoihin. Aivoriihitekniikka painottaa opiskelijan aiemman tiedon merkitystä ja näin ollen aivoriihi on opettajan näkökulmasta oiva tapa selvittää opiskelijoiden tietotaso. Ongelma voi olla kartoittava: "mitä tiedätte tästä asiasta?", tai selvittävä: "miten voimme ratkaista tämän ongelman?"

Aivoriihessä parhaat tulokset saadaan hitaalla ongelmien "kypsyttelyllä", jossa vähitellen jatkuva vapaa ideointi tuottaa käyttökelpoisia ratkaisutapoja. Aivoriihi voi olla yksittäinen pidempi tutoriaali tai se voi sisältää useita tapaamiskertoja. Käytännön esimerkkeinä voisi mainita jotakin projektia suorittavan ryhmän toiminta tai opettajien vertaistukiryhmä työn ongelmien ratkaisuun.

Jos aivoriiheä käyttää luentoa aktivoivana menetelmänä, kannattaa se toteuttaa melko ripeässä aikataulussa, noin 20 minuutissa – tarkoitus ei ole jäädä kiinni pikkuseikkojen viilaamiseen vaan muodostaa eheä kokonaiskuva asiasta. Hyvä ryhmäkoko on noin 5 henkilöä, ryhmiä voi olla monta. Mikäli luennolla aivoriihen osallistuvia ryhmiä on paljon, on kätevää, että kukin ryhmä kirjoittaa esimerkiksi taululle tai fläpille, mitkä ideat ryhmä on hyväksynyt esitettäväksi. Kirjatuista ideoista luennoitsija kiteyttää esityksen niin, että sama idea esiintyy vain kerran. Käytännössä ideat voi ympyröidä taululta tai fläpiltä. Luennoitsijan tulee aivoriihen jälkeen huolehtia, ettei samaa yhdessä puitua asiaa enää luennoida uudestaan, korkeintaan syvennetään tietoa.

Aivoriihen avulla voidaan lisätä ryhmän jäsenten yhteenkuuluvuutta; ongelma koetaan yhteiseksi, mikä helpottaa yhdessä tehtyyn ratkaisuun sitoutumista. Joustavan toteutustapansa vuoksi aivoriihityöskentely sopii erilaisten ryhmien opetukseen ja on käyttökelpoinen myös erityisopetuksessa.

Muunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ideakävely: kukin ryhmäläinen kirjoittaa seinätaululle ideansa, jättäen ideoiden väliin tyhjää tilaa. Kun ideat alkavat loppua, ryhmäläiset kiertävät ja tarkastelevat muiden ideoita, joista he johtavat uusia ideoita,jotka kirjoitetaan alkuperäisten läheisyyteen.
  • Kukin kirjoittaa paperilapulle aina yhden idean ja laittaa sen oikealle puolelleen. Kun omat ideat alkavat loppua, otetaan vasemmalta puolelta naapurin tuottama idea. Ideaa kehitetään edelleen, ja siten saadaan toisten ideoista virikkeitä uusille ideoille.
  • Kukin kirjoittaa paperille aina yhden idean ja lähettää sen eteenpäin, esimerkiksi oikealle puolella olevalle henkilölle, joka lisää paperille omia ajatuksiaan. Tätä toistetaan kunnes jokainen saa takaisin oman paperinsa. Usein on hyödyllistä myös lisätä muutama ylimääräinen paperi, jos osanottajat haluavatkin tuottaa ideoita muita pidempään.
  • Elektroninen aivoriihi on tietotekniikan ja tietojärjestelmien avulla toteutettava aivoriihi, joka voidaan toteuttaa esimerkiksi sähköpostin avulla. Vetäjä lähettää kysymyksen kaikille osanottajille, jotka ideoivat yksistään ja lähettävät vastauksensa vetäjälle. Vetäjä lähettää vastaukset takaisin osanottajille, jotka voivat antaa jatkopalautetta. Tämä menetelmä siis muistuttaa Delphi-menetelmää.
  • Tuumatalkoot ovat yksi muunnelma aivoriihestä. Ominaista tuumatalkoille on ratkaisujen etsintä yksin, yhdessä parin kanssa tai osana ryhmää. Tuumatalkoissa esitetään perusteltuja vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi. Vaihtoehdoista parhaat valitaan, ja samankaltaisia ehdotuksia pyritään yhdistelemään. Tuumatalkoissa pyritään sitoutumaan yhteiseen päämäärään ja tulokseenkenen mukaan?.

Edut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki mukana olevat yleensä sitoutuvat ratkaisuun. Täten menetelmä auttaa nauttimaan ryhmätyöskentelystä ja parantamaan ryhmän moraalia sekä ryhmähenkeä.kenen mukaan?

Kritiikki ja vaihtoehtoiset näkökulmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2010-luvulla julkaistujen tutkimusten perusteella aivoriihi tuottaa merkittävästi vähemmän ideoita kuin samat osallistujat tuottaisivat erikseen ideoiden.[1][2].

Muita pedagogisia malleja ja opetusmenetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://dx.doi.org/10.1207/s15324834basp1201_1 Mullen, Johnson & Salas: Productivity Loss in Brainstorming Groups: A Meta-Analytic Integration, Basic and Applied Social Psychology, 2010
  2. http://dx.doi.org/10.1080/14792779543000084 Wolfgang Stroebe et al.: Why Groups are less Effective than their Members: On Productivity Losses in Idea-generating Groups, European Review of Social Psychology, 2011

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]