Adaridi
Adaridi AD 3 oli venäläisen insinööri Boris Adaridin Suomessa suunnittelema ja rakennuttama puurakenteinen, yksimoottorinen ja ylätasoinen moottorilentokone.[1]
Kehitys ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Boris Adaridi tarjosi suunnittelemansa kevytrakenteisen koneen piirustuksia Ilmailuvoimille toukokuussa 1923. Ilmailuvoimien esikunta hyväksyi suunnitelman yhden kevytrakenteisen koneen rakentamisesta, ja prototyypin rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1923 Ilmailutelakalla Santahaminassa.[1] Kone valmistui seuraavan vuoden keväällä, ja sen ensilento lennettiin 17. huhtikuuta 1924.[2] Ensilennon suoritti Suomen ilmailuvoimissa tuolloin palvellut ensimmäisen maailmansodan hävittäjälentäjä, saksalainen yliluutnantti E. Thuy. Thuy piti koneen lento-ominaisuuksia tyydyttävinä, mutta totesi koneen moottorin olevan liian heikkotehoinen, josta johtuen kone pyrki sakkaamaan kaarron aikana.[1] Koneen rakennetta muutettiin Thuyn lausunnon perusteella siten, että laskutelinettä siirrettiin eteenpäin koneen painopisteen saamiseksi oikeaan kohtaan.[3]
Ilman rekisteritunnusta jäänyt[3] kone oli kokeilukäytössä Utissa kesästä 1924 alkaen Hävittäjäeskaaderilla (myöhemmin Maalentoeskaaderi) vuoteen 1931.[2] Sen käyttö oli hyvin vähäistä, konetta ei muutosten jälkeen saatu enää ilmaan.[3] Konetta säilytettiin lentoyritysten jälkeen käyttämättömänä ensin Utissa ja myöhemmin Vesivehmaalla, josta se siirrettiin Ilmailumuseoyhdistyksen näyttelyyn ja myöhemmin entisöitäväksi. Kone on nykyään näytteillä entisöitynä Suomen ilmailumuseossa.[4]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pituus: 5,3 m
- Kärkiväli: 11,6 m
- Siipien pinta-ala: 13,5 m²
- Korkeusperäsimen pinta-ala: 2,5 m²
- Korkeusvakaimen pinta-ala: 0,56 m²
- Sivuperäsimen pinta-ala: 0,6 m²
- Lentopaino: 260 kg
- Voimalaite: 3-sylinterinen, ilmajäähdytteinen Salmson-tähtimoottori, teho 12 hv.
Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huippunopeus: 106 km/h
- Laskunopeus: 35 km/h
- Teoreettinen lakikorkeus: 4 000 m.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Adaridi, Boris: Moottorittomat lentokoneet ja heikkomoottorilentokoneet. Helsinki: Otava, 1925.
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari; Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien lentokoneet 1918–1939. Helsinki: Tietoteos, 1976. ISBN 951-9035-20-6.
- Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
- Keskinen, Kalevi; Partonen, Kyösti; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimat I 1918–1927. Helsinki: Tietoteos, 2005. ISBN 952-99432-2-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]