23. hikō sentai

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
23. hikō sentai
Toiminnassa lokakuu 1944 - sodan loppu
Valtio  Japani
Rooli hävittäjätoiminta

23. hikō sentai oli keisarillisen Japanin armeijan ilmavoimien hävittäjäyhtymä (rykmentti), joka perustettiin lokakuussa 1944 Ōtassa Hitachi Kyodo hikōshidanin (jap. 常陸教導飛行師団, Hitachin hävittäjäkoulutusdivisioona) Ōta Kyodo hikōtaista. Se osallistui Japanin kotisaarten ja osa koneista myös Iwo Jiman puolustukseen joulukuusta 1944 helmikuuhun 1945.[1]

Se siirrettiin marraskuussa 1944 Ōtasta Imbaan lähelle Tokiota, missä se liitettiin 10. hikōshidaniin (10. hävittäjädivisioona). Yhtymän tehtävänä oli Kanton alueen ilmapuolustus. Vuoden lopulla käytössä ollut kalusto vaihdettiin Nakajima Ki-43-III ja Nakajima Ki-44 kalustoon. Yksi laivue, jossa oli 12 Ki-43-III hävittäjää, siirrettiin 1. joulukuuta 1944 Iwo Jimalle, missä tehtävänä oli suojata saattueita. Vuoden lopulla laivue palasi Japaniin. Toisen kerran Ki-43 laivue lähetettiin 25. tammikuuta 1945 Iwo Jimalle, missä niiden tehtävänä oli torjua Yhdysvaltain laivaston ilmavoimien hyökkäykset. Laivue menetti kaikki koneensa taisteluissa. Helmikuun alussa elossa olleet laivueen jäsenet kuljetettiin pommikoneilla Japaniin.[2]

Laivue osallistui 16. ja 17. helmikuuta 1945 Yhdysvaltain laivaston koneiden hyökkäysten torjuntaan Kanton alueella.[2]

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän kalustona olivat[1]:

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän komentajina olivat[1]:

  • majuri Juro Fujita lokakuu 1944 - helmikuu 1945 (kuollut)
  • majuri Masayoshi Taniguchi helmikuu 1945 - sodan loppuun

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hata, Ikushiko, Izawa, Yasuho & Shores, Christopher: Japanese Army Fighter Aces 1931-45. Stackpole Military History Series. Sstackpole books, 2002. ISBN 978-0-8117-1076-3. (englanniksi)
  • Padusch, Dariusz: Nakajima Ki-43 Hayabusa Vol II. Monograph #85. Lublin: Kagero, 2022. ISBN 978-83-66673-93-9. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hata et al 2002 s. 123-124
  2. a b Padusch 2022 s. 72-73