Yhtenäiskoordinaatisto
Wikipedia
Yhtenäiskoordinaatisto (YKJ) on eräs Suomessa käytössä olevista kartastokoordinaattijärjestelmistä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Peruskartoissa peruskoordinaatisto
-
Pääartikkeli: Kartastokoordinaattijärjestelmä
Suomen peruskarttojen lehtijako on pitkään perustunut peruskoordinaatistoon. Peruskoordinaatistossa Suomi on jaettu kuuteen projektiokaistaan, jotka numeroidaan 0–5 ja joiden keskimeridiaaneina ovat vastaavasti pituuspiirit 18°, 21°, 24°, 27°, 30° ja 33° itäistä pituutta. Käytännössä käytetään vain kaistoja 1–4. Etäisyyksien laskenta eri kaistojen välillä on melko hankalaa tarvittavan kaistanmuunnoksen johdosta.
[muokkaa] Koko maan kattava yhtenäiskoordinaatisto
Osin edellä mainitusta syystä on Suomen kartastokoordinaattijärjestelmään (KKJ) kehitetty koko maan yhtenäisesti kattava yhtenäiskoordinaatisto, joka vastaa KKJ-järjestelmän projektiokaistaa 3 jatkettuna länteen ja itään kattamaan koko Suomen. YKJ:n lyhenteenä voidaan käyttää myös merkintää (Grid27E) tai (KKJ3). Tämän koordinaatiston pystysuora keskiakseli (matemaattisen koordinaatiston y-akseli) on pituuspiiri 27 astetta itäistä pituutta. Yhtenäiskoordinaattien yhteydessä puhutaan pohjois- ja itä-koordinaateista (p- ja i-akselista). Keskiakselille (keskimeridiaanille) on annettu nollasta poikkeava lukuarvo 3500 (km) tai 3 500 000 (metriä), jotta vältytään negatiivisilta lukuarvoilta. Lukuarvon ensimmäinen luku ilmaisee, että koordinaatti on projektiokaistan 3 koordinaatti. P-koordinaatti puolestaan ilmaisee etäisyyden päiväntasaajalta pohjoiseen. Tietyn Suomessa olevan pisteen yhtenäiskoordinaatit voidaan siis ilmaista esimerkiksi seuraavasti: p=6700000, i=3500000 tai lyhyemmin: 6700000, 3500000
[muokkaa] Käytetty karttaprojektio
Pallon pinnalla olevat maastokohteet projisoidaan yhtenäiskoordinaatistossa kartan tasopinnalle poikittaisella lieriöprojektiolla (Gauss-Krügerin projektio), kuten myös peruskoordinaatistossa. Näistä poiketen merikartoissa on käytössä Mercatorin projektio, jossa kartalta mitatut kulmat kohteiden välillä ovat oikein (mutta pinta-alat vääristyneet). Suomessa ennen vuotta 1943? painetuissa kartoissa on ollut käytössä ns. Lambertin projektio, joten niiden geometria ei ole yhtenevä nykyään käytössä olevien karttojen kanssa.
[muokkaa] Tunnusväri
Yhtenäiskoordinaatiston ruudukko ja/tai lukemat on painettu peruskarttoihin punaisella painovärillä. Erotuksena peruskoordinaatistosta, joka on painettu mustalla. GT-tiekartoista (mittakaava 1:200 000) on ollut saatavilla erikoispainos, johon yhtenäiskoordinaatiston ruudut on painettu violetilla värillä.
[muokkaa] Käyttösovellukset
Yhtenäiskoordinaatisto on ollut käytössä sotilaallisella puolella ainakin tykistössä. Viranomaispuolella ainakin Natura-kartoitusten tietoaineistot ovat YKJ:ssä. Suomen kattava pelastuspalveluruudukko pohjautuu myös yhtenäiskoordinaatistoon.
[muokkaa] Käyttö luonnontieteissä ja luontoharrastuksissa
Luonnontutkijat ovat soveltaneet yhtenäiskoordinaatistoa löytöpaikkojen tms. ilmaisemiseen. Ainakin lintujen rengastajien pesäkorteissa, hyönteishavainnoissa ja etiketeissä sekä kasvillisuuskartoituksissa on käytetty pitkään yhtenäiskoordinaatteja ja yhtenäiskoordinaatisto-ruudukkoa. Eliömaantieteessä on vallalla ollut käytäntö pitää (10 km x 10km) = 100 km²:n ruutua "takseerausyksikkönä" esimerkiksi levinneisyyskartoissa. Luonnontieteellisissä käyttötarkoituksissa on tullut tavaksi katkaista i-koordinaattiluvun edestä pois luku 3. Tällöin jälkimmäinen koordinaattiluku on yhtä merkkiä lyhyempi kuin ensimmäinen. Yhden "kymppikilometriruudun" alue voidaan siis ilmaista esimerkiksi seuraavasti: (Grid27E) 670:50
Ruutu, jossa havaintopiste sijaitsee, saa koordinaateikseen kyseisen ruudun vasemman alakulman koordinaatit. Huomaa, että kyseessä ei siis ole sama "kymppikilometriruutu", joka on perinteisen peruskarttalehden kattama. Ilmaisu 6700:500 ilmaisee kohteen sijainnin jo kilometrin tarkkuudella. Pyöristettäessä esimerkiksi digitaalisilta kartoilta mitattuja koordinaatteja mielekkääseen tarkkuusluokkaan ei käytetä normaaleja pyöristyssääntöjä, vaan katkaistaan merkityksettömät luvut koordinaattiluvun "hännästä" pois ilman ylös- tai alaspyöristyksiä.
Rinnakkain tämän Grid27E-systeemin kanssa on hyvin harvoin ollut käytössä UTM-ruudukko. Lähinnä sitä on käytetty ehkä Skandinavian ja Euroopan tasolla tapahtuvissa laajemmissa levinneisyystarkasteluissa.
[muokkaa] Tulevaisuus
Muutaman vuoden sisällä selvinnee jatketaanko yhä tällä pitkään käytössä olleella systeemillä. Kartastojärjestelmässä ollaan siirtymässä suurenevien tarkkuusvaatimuksien ansiosta uudenlaiseen EUREF-FIN-koordinaatistoon ja UTM-projektioon. Tämä saattaa tapahtua jo vuoden 2006 loppuun mennessä.
Kehittyvä GPS-tekniikka käyttää sijainnin ilmaisemisessa 3-ulotteista WGS84-järjestelmää, joten tasokoordinaatistojen erilaisista projisointitavoista johtuvat ongelmat voidaan tällöin enimmäkseen sivuuttaa.
EUREF-FIN-koordinaatisto on Suomen alueella noin metrin tarkkuudella sama kuin WGS84-järjestelmä.
