Wellandin kanava

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Irtolastialus John B. Aird Wellandin kanavassa lähellä St. Catharinesia.

Wellandin kanava on Etelä-Ontariossa sijaitsevan Niagaran niemimaan poikki rakennettu sisävesikanava, jonka pituus on 44 kilometriä ja putouskorkeus sata metriä. Se yhdistää Ontariojärven Eriejärveen ohittaen vuolaan Niagarajoen ja siihen kuuluvat Niagaran putoukset.[1]

Rakentaminen ja sulkujärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wellandin kanavan ensimmäinen vaihe otettiin käyttöön vuonna 1829, pitkälti paikallisen liikemiehen William Hamilton Merrittin päättäväisyyden ansiosta. Kanavaa kunnostettiin ja osittain uudelleenrakennettiin vuosina 1845, 1887 ja 1932, kunnes se vuonna 1959 liitettiin osaksi Saint Lawrencen vesitietä. Vuonna 1973 saatiin valmiiksi Wellandin itäpuolitse kiertävä, 13 kilometriä pitkä uusi kanavaosuus, joka korvasi kaupungin keskustan läpi kulkeneen vanhan reitin.[1]

Kanava on noin 8 metriä syvä ja 95 metriä leveä lukuunottamatta vuonna 1973 rakennettua osuutta, jonka syvyys on 9 metriä ja leveys lähes 107 metriä. Sulkuja on yhteensä kahdeksan – seitsemän kanavan pohjoispäässä Ontariojärven ja Thoroldin välillä sekä yksi Port Colbornessa lähellä sen eteläpäätä. Sulut 4–6 muodostavat kuuluisan parillisen portaikon, jonka kokonaispituus on 1,25 kilometriä ja putouskorkeus 43 metriä. Suurin laivakoko on 222,5 × 23,8 × 8 metriä ja alikulkukorkeus 35,5 metriä. Kanavan poikki on rakennettu kolme tunnelia, yksitoista nostosiltaa ja yksi kiinteä silta, ja kesäkaudella sen yli liikennöi kevyen liikenteen lautta.[1]

Taloudellinen merkitys ja hallinnointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wellandin kanavan kautta kulkee vuosittain noin 3 300 alusta, kun vielä vuonna 1959 alusten lukumäärä oli lähes 8 000; samalla alusten keskimääräinen koko on kuitenkin kasvanut. Vuosina 1959–1979 rahdin määrä nousi 25 miljoonasta tonnista 66 miljoonaan tonniin vuodessa, minkä jälkeen taloudellinen lama ja liikennejärjestelyjen muuttuminen käänsivät sen laskuun. Nykyään rahtia kuljetetaan kanavaa pitkin keskimäärin 37 miljoonaa tonnia vuodessa ja se koostuu lähinnä rautamalmista, vehnästä, maissista, soijapavuista, hiilestä sekä rauta-, teräs- ja sementtituotteista. Kanavaa hallinnoi voittoa tavoittelematon St. Lawrence Seaway Management Corporation -yhtiö, joka saa rahoituksensa laivanvarustamoilta ja Kanadan valtiolta.[1]

Kanavan profiili.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d John N. Jackson: Welland Canal The Canadian Encyclopedia. Historica-Dominion. Viitattu 16.8.2011. (englanniksi)