Vesiliikennelaki

Vesiliikennelaki (SDK 782/2019) on Suomen vesiliikennettä koskeva laki. Laki koskee vesikulkuneuvoja ja niillä liikkumista sekä puutavaran tai muun hinattavan tai kelluvan tavaran kuljetusta Suomen vesillä. Laissa määrätään myös vesiliikennemerkeistä ja vesillä kulkemisen ohjaamisesta, kuten vesiväylien merkitsemisestä. Lakiin kuuluu myös säädökset siitä, miten tulee toimia liikuttaessa avattavien siltojen ja kanavien kautta. Vesiliikennelaissa on myös määräyksiä, jotka koskevat kaupankäyntiin liittyvää merenkulkua ja kauppa-aluksia. Vesiliikenteen valvojia ovat poliisin lisäksi tulli, rajavartiolaitos ja liikenne- ja viestintävirasto.

Moottorikäyttöisen rekisteröidyn vesikulkuneuvon kuljettamiseen vaadittava vähimmäisikä on 15 vuotta. Lisäksi vesiajoneuvon kuljettamiseen vaaditaan riittävä kyky ja taito. Vesikulkuneuvoa pääasiallisesti ohjaava henkilö on päällikkö, jonka on huolehdittava kulkuneuvon turvallisuudesta, mukana olevien henkilöiden ohjeistamisesta, kulkuneuvon asianmukaisesta varustuksesta ja asianmukaisista kartoista. Kauppamerenkululle on olemassa omat väylänsä, joilla noudatetaan meritiesääntöjä.

Vesillä liikuttaessa kulkuneuvossa on aina oltava riittävä näkö- ja kuuloetäisyys. Vesineuvojen kohtaamisessa ja ohittamisessa on kuljettava varovaisesti. Ahtaassa väylässä kohdattaessa myöhemmin paikalle tullut on väistämisvelvollinen. Soutuveneillä ja niihin rinnastettavissa olevilla vesikulkuneuvoilla, alle 7 metrin pituisilla moottorikäyttöisillä vesikulkuneuvoilla ja alle 7 metrin pituisilla purjeveneillä liikuttaessa on väistettävä yli 12 metriä pitkiä moottorikäyttöisiä vesikulkuneuvoja.

Väylävirasto järjestää avattavilla silloilla ja kanavilla käyttöpalveluja Kuitenkin joskus avattavien siltojen tai kanavien käyttö toimii itsepalveluna. Kanavassa ohitus on sallittua vain silloin, kun ohitettavan kulkuneuvon nopeus on huomattavasti alle suurimman sallitun nopeuden ja se ei saa tapahtua sillan tai sulun odotussataman kohdalla. Kanavien ja avattavien siltojen alueella vesikulkuneuvoja tai puutavaralauttoja saa ankkuroida pitkäaikaisesti vain merkityille paikoille ja muilla paikoilla tilapäisesti, jos siitä ei aiheudu muille vesillä kulkijoille haittaa.

Kulkuväylälle asetetuista vesiliikennemerkeistä ja valo-opasteista vastaa väylänpitäjä ja väylien ulkopuolella niistä vastaa kunta. Kun vesiliikennemerkkejä tai valo-opasteita asetetaan, niistä ja niiden sijainnista on ilmoitettava liikenne- ja viestintävirastolle. Valo-opasteita käytetään vesiliikenteen ohjaamiseen kapeikoissa, kaarteissa, avattavilla silloilla, kanavilla, satama-alueilla, maantielauttapaikoilla sekä jäätien ja väylän risteyspaikoissa. Vesiliikennemerkit ovat aina tietyn värisiä ja tarpeen tullen ne valaistaan. Vesiliikennemerkki sijoitetaan sen merkityksen vaikutusalueen alkukohtaan, paitsi silloin, kun sillä on apumerkkejä. Vesiliikennemerkkejä ovat kieltomerkit, määräysmerkit, rajoitusmerkit, varoitusmerkit, tiedotusmerkit, apumerkit, suuntamerkit ja kaapeli-ja johtotaulut.

2020 ja 2021 voimaan tulleet vesiliikennelain muutokset koskivat vesikulkuneuvon päällikön vastuuta, veneen vuokrauksen helpottamista ja pienistä rikkeistä määrättävää liikennevirhemaksua.