Varhaiskirjeet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Varhaiskirjeellä tai esifilatelialla tarkoitetaan filateliassa kirjettä, joka on kulkenut ennen ensimmäisten postimerkkien ilmestymistä (Suomessa ennen vuotta 1856) joko yleisen postin kyydissä, kuriiri-, lukkarin- tai kihlakunnanpostina tai satunnaisen sopivaan suuntaan menneen matkaajan kyydissä. Varhaiskirjeet jaotellaankin yleensä kolmeen ryhmään: kuriiriposti, yleinen posti ja kihlakunnanposti. Näistä tunnetaan myös yhdistelmiä ja erilaisia alalajeja. Jaottelua voi tehdä tunnusmerkkien, kuten erilaisten merkintöjen ja leimojen avulla. Toisinaan kirjeessä ei ole mitään merkintöjä, mistä lajia voisi varmasti päätellä.

Kuriiriposti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuriiriposti on vanhin kirjepostilaji; Suomessa kulkenut varhaisin tunnettu kuriirikirje on vuodelta 1558. Kuriiri kuljetti lähetyksen suoraan lähettäjältä vastaanottajalle. Välimatkat olivat pitkiä, ja matkassa saattoi kestää kuukausia. Kuriiripostia on kuljetettu myös yleisen postin perustamisen jälkeen, koska yleisen postin verkosto ei ollut kovin kattava ja kuriiripostin käyttöön oli totuttu. Lisäksi yleisen postin maksut olivat verrattain kalliita.[1]

Vanha kirje, jossa on koristeellista tekstiä ja kuviointia sekä punainen sinetti.
Per Brahen kuriiripostissa vuonna 1638 lähettämä kirje. Kuva: Postimuseo

Lukkarinposti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukkarinpostia voidaan pitää kuriiripostin alalajina. Lukkarinpostit, jotka olivat pääosin papiston kirjeitä, kuljetettiin jo ennen yleisen postin perustamista ja niiden kuriirina toimi lukkari. Järjestelmä lakkasi vuonna 1869 kirkkolain uudistuksen yhteydessä. Lukkarinpostin tunnistaa huomautuksesta osoitteen lähellä: framskaffas med klockarepost tms. Toisinaan kuorella lukee klockaren, capellaren tai lukkari [lukkarin nimi]. Kuriiri- ja lukkarinpostissa ei ole muita merkintöjä, kuten kartteerausnumeroa, leimoja, maksumerkintöjä eikä koristekuviota eli meanderia.[2]

Jos kirje on kulkenut ennen yleisen postin perustamista vuonna 1638, on se kulkenut varmasti kuriiripostin kyydissä. Kuriiripostiksi voi tavallaan laskea myös sopivaan suuntaan matkalla olleen henkilön mukana kulkeneet kirjeet eli niin sanotun nyrkkipostin, vaikka varsinaisesta kuriirista ei näissä tapauksissa olekaan kyse.

Yleinen posti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleinen posti perustettiin Suomessa vuonna 1638. Yleinen posti kulki maata omistavien talonpoikien välityksellä postikonttoreihin postitalolta toiselle ennalta määrättyä reittiä ja aikataulua noudatellen. Postitalolliset olivat valantehneitä postiljooneja, ja postitalot sijaitsivat n. 2–3 peninkulman päässä toisistaan. Varsinaisen postinkannon suorittivat postitalonpoikien rengit, tarvittaessa myös postitalollisen pojat tai talollinen itse.[3]

Kaikki yleisen postin lähetykset merkittiin kirjekarttaan, eli luetteloon tietyn postilaukun mukana kulkevista kirjeistä. Kunkin kirjeen kartteerausnumero vastasi kirjekarttaan merkittyä numeroa, ja kirjekartasta kävi ilmi vastaanottaja ja kirjeen paino. Kartteerausnumerot on kirjoitettu kirjeen osoitepuolelle, usein ylälaitaan. Posti lukittiin ja sinetöitiin laukkuun, jota ei avattu ennen kuin seuraavassa tai määränpään postikonttorissa. Laukun sisältöä verrattiin tarkoin kirjekarttaan.[4]

Vanha kirje, jossa on koristeellista tekstiä, postileima ja kartteerausnumero 15.
Yleisen postin kuljettama kirje vuodelta 1782. Kuva: Postimuseo

Yleisen postin varmoja tunnusmerkkejä ovat kartteerausnumerot ja myöhemmin myös postileimat. Varhaiskirjeillä esiintyviä leimoja ovat kyrilliset rivileimat, laatikkoleimat tai pienet ja suuret rengasleimat. Toisinaan näiden lisäksi merkintänä saattaa olla kirjeen painomerkintä, taksamerkintä tai mustemerkintä franco (maksettu) porto (postimaksu jää vastaanottajan maksettavaksi) tai reitin ohjausmerkintä via.[5]

Yleisen postin mukana kulki myös niin sanottuja irtokirjeitä. Irtokirjeellä tarkoitetaan seudun asukkaiden postitaloon toimittamia kirjeitä, joita ei postikonttoriin menevään lukittuun postilaukkuun voinut lisätä. Irtokirjeet viivyttivät postin matkaanlähtöä, joten vuonna 1645 yritettiin asetuksella rajoittaa irtokirjeiden mukaanottoa. Käytäntö oli kuitenkin jo muodostunut tavaksi, ja toi myös lisätuloja postilaitokselle. 1661 määrättiinkin lukitun postilaukun rinnalle kuljetettavaksi irtolaukku, lösväska, johon kerättiin postikonttorien välillä postitaloihin kertyneet kirjeet.[3]

Irtokirjeessä ei ole yleisen postin merkintöjä, vaan merkintänä saattaa olla Lösvaska ja mahdollisesti kenen irtolaukussa kirje on kulkenut.[6]

Kihlakunnan- tai kruununposti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha kirje, jossa on koristeellista tekstiä, meanderikuvio sekä punaiseen sinettiin kiinnitetty sulka.
Kihlakunnanpostissa vuonna 1819 kulkenut yhden sulan sulkakirje, jossa näkyy myös meanderikuvio. Kuva: Postimuseo.

Kihlakunnanposti perustettiin 1600-luvulla yleisen postin kuljetusverkon tihentämiseksi. Kihlakunnanposti, josta käytetään toisinaan myös nimitystä kruununposti, kuljetti virkamiehille tarkoitettuja lähetyksiä. Kruununposti-nimitys tulee kuoriin piirretystä kruunuja kuvaavasta kuviosta, joka ajan mittaan muuttui muodoltaan aaltoviivaksi. Aluksi välitettiin kirjeitä korkeiden virkamiesten välillä, mutta myöhemmin maakunnan sisäistä virkapostia sisältäen myös kirkollista postia. Iso osa kihlakunnanpostista onkin kirkoissa julkisesti luettavaksi tarkoitettuja kuulutuksia. Kihlakunnanpostista ei peritty maksua, ja lähetyksiä kuljettivat pitäjä- ja kuntakokouksissa valitut kihlakunnanpostin kuljettajat. He saivat palkkansa pitäjäläisiltä usein esimerkiksi viljan muodossa.[3][7]

Kihlakunnanposti lakkautettiin Suomessa 15.1.1883 julkaistulla asetuksella, jonka jälkeen yleinen posti hoiti postinkuljetuksen. Kihlakunnanpostin kuljetusta sai kuitenkin tämänkin jälkeen jatkaa, jos kihlakunnassa oli postitoimipaikkoja vain muutamissa kunnissa. Lapissa kihlakunnanposti lakkautettiinkin vasta 1.10.1888.[3]

Kihlakunnanpostin paras ja selkeä tunnusmerkki on meanderikuvio, eli kruunuja kuvaava kiemurteleva kuvio. Muoto ja tyyli vaihtelee sen piirtäjän mukaan. Meanderi-sana tarkoittaa tasaisella maalla voimakkaasti meanderoivan eli kiemurtelevan joen tai puron muotoa. Meanderikuvion sijaan tai lisäksi tavataan joskus mustemerkintä Med härädspost tai Kruunuposti.[7]

Kihlakunnan- tai kruununpostin alalajina voidaan pitää sulkakirjettä. Eniten tunnetaan yhdellä sulalla varustettuja kirjeitä, myös kahden ja kolmen sulan kirjeitä tavataan. Enemmänkin sulkia sisältäviä tunnetaan, mutta ne ovat harvinaisempia. Sulat kuvasivat kirjeen kiireellisyyttä; mitä enemmän sulkia, sen kiireellisempi kirje oli kyseessä. Sulkien lisäksi kuorella saattaa olla lisättynä mustemerkintä kiiru, kuljetettava viipymättä tms.[7]

Sulkakirjeitä esiintyy satunnaisesti muissakin varhaispostin lajeissa, mutta kihlakunnanpostissa sulkien käyttö oli yleisintä.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Moilanen, Atte: Varhaispostin alatyyppien yleisyydestä ja harvinaisuudesta. Osa 8: Kihlakunnanpostin ja kuriiripostin sulkakirjeet. Filatelisti, 7/2021. Suomen Filatelistiliiton kustannusyhtiö.
  2. ↑ Moilanen, Atte: Varhaispostin alatyyppien yleisyydestä ja harvinaisuudesta. Osa 1: Vanha kuriiriposti. Filatelisti, 8/2020. Suomen Filatelistiliiton kustannusyhtiö.
  3. ↑ a b c d Pietiäinen, Jukka-Pekka: Suomen Postin historia I, s. 32 - 33, 118, 370. Posti- ja telelaitos, Helsinki, 1988.
  4. ↑ Moilanen, Atte: Varhaispostin alatyyppien yleisyydestä ja harvinaisuudesta. Osa 2: Lukkarinposti. Filatelisti, 1/2021. Suomen Filatelistiliiton kustannusyhtiö.
  5. ↑ Moilanen, Atte: Varhaispostin alatyyppien yleisyydestä ja harvinaisuudesta. Osa 3: Yleinen posti 1600-luvulta, kirjekartat, med Extra Post -lähetykset, sekä sekapostitteet kihlakunnanpostin kanssa.. Filatelisti, 2/2021. Suomen Filatelistiliiton kustannusyhtiö.
  6. ↑ Moilanen, Atte: Varhaispostin alatyyppien yleisyydestä ja harvinaisuudesta. Osa 5: Yleisen postin mustemerkintöjä ennen postimerkkien aikaa. Filatelisti, 4/2021. Suomen Filatelistiliiton kustannusyhtiö.
  7. ↑ a b c d Moilanen, Atte: Varhaispostin alatyyppien yleisyydestä ja harvinaisuudesta. Osa 6: Kihlakunnanposti, vanhat lähetykset ja merkinnät. Filatelisti, 5/2021. Suomen Filatelistiliiton kustannusyhtiö.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Varhaiskirjeet&oldid=21479491”